Ostin ensimmäisen tietokoneeni 7. vuotiaana. Kun muut pelasivat, minä koodasin. Harrastin urheilua, mutta olin pullukka. Murrosikäisenä vitutti, kun kaverit puhuivat "naisistansa", minulla ei ollut edes yhtä puhelinnumeroa. Istuin koneeni ääressä ja ihmettelin C/C++:n salaisuuksia. Kirjoitin itseni ylioppilaaksi. Pääsin kesätöihin softafirmaan. Kun muut kaverini jatkoivat opintojaan, jäin töihin. Nyt 4 vuoden kuluttua kun kaverini valmistuivat, kehuvat papereillansa ja korkeilla palkoillansa, voin vain kuitata olevani yli 70 ihmisen esimies. Ja palkkani on melkein viisinkertainen näiden valmistuneiden inssien palkkoihin verrattuna. Murrosiän jälkeen painoni juuttui paikoilleen, mutta pituuskasvu jatkui. Kun siihen lisätään pari kolme tuntia salitreeniä viikossa, niin kroppanikin on jo erittäin edustava. Yritin hetken seurustelua, mutta tajusin pätkäistä sen suhteen ajoissa poikki. Tällä hetkellä rahaa, naisia ja valtaa on enemmän kuin tarpeeksi, eikä loppua näy. Joku miettii, että mitä ihmeen egon pönkitystä tämäkin on, mutta ainoa tarkoitukseni on sanoa kaikille niille tuhansille nörteille siellä koneitteinsa ääressä. Että, vääntäkää sitä koodia, juokaa kokista, valvokaa aamuun ja syökää kylmiä mikropitsoja. Se kannattaa! (vähän se ottaa, mutta paljon se antaa :)
br. coder -79