Olen harrastanut lapsesta asti - (nyt olen 16) - lasten kuvakirjojen sotkemista. Piirtelen niihin kaikkia itsekeksimiäni hahmoja ja omia puhekuplia. Lastenkirjojen valmiille hahmoille myös! Räkätän niitä juttuja sitten ihan simona, joita kukaan muu ei ymmärtäisi. Muita ne korkeintaan vain hymyilyttäisivät, tuon voin kyllä myöntää.
Toinen paljastukseni on, että tapaan nuolla lautaseni, jos olen syönyt jotain oikein hyvää. Se on kivaa eikä puurolautanenkaan näin ollen pääse kivettymään ennen seuraavaa tiskauskertaa.