Lapsena sain usein tukkurasiallisia karamellia tädiltäni, sillä hän työskentelee eräällä karkkitehtaalla. Toisinaan karkkia alkoi olemaan niin paljon, että sitä kaikkea ei jaksanut syödä. Siispä hieroin paljasta pyllyäni ylimääräisiin karkkeihin ja lähdin ulos tarjoilemaan kavereille ja naapureille. Nautin ajatuksesta vielä nykyäänkin.