En tiedä mitä tekisin. Oudot ajatukset ovat vallanneet mieleni viimeaikoina. Paras ystäväni (kämppikseni) alkoi seurustella erään miehen kanssa, ja viettää nykyään kaiken vapaa-aikansa tämän luona. Tunnen oloni hieman petetyksi, olemmehan kämppikseni kanssa ns. kasvaneet yhteen näiden parin vuoden aikana. Tunnen jollain tavalla painetta alkaa itsekin etsimään kumppania, vaikka en oikeasti edes haluaisi seurustella. Sukulaiset kyselevät jatkuvasti mahdollisista poikaystävistäni, ja äitini on jopa epäillyt minua lesboksi. En tiedä että haluanko edes tavata ketään. Miehet ällöttävät minua, mutta niin toisaalta ällöttää kaiken muunkinlainen läheinen kanssakäyminen. Seksi pelkkänä ajatuksena on vastenmielinen, enkä näe itseäni millään tavalla naisellisena olentona. Tiedän että minulla on tietty rooli, mikä minun naisena pitäisi täyttää, mutta en tiedä pystynkö siihen. Elämäni on nykyään aika onnetonta, ennen oli helpompaa kun ei tarvinnut vielä stressata näistä asioista, mutta kai ne ympäristön paineet sitten vie voiton minustakin. Helpointa olisi jos vain menisin baariin ja iskisin sieltä jonkun mukaani ja unohtaisin inhoni, mutta eipä tuo ole niin yksinkertaista. Olen tapaillut yhtä miestä pari kertaa, mutta mua ei valitettavasti yhtään kiinnosta hänen seuransa, en vaan kehtaa kieltäytyäkään, ettei hänelle tulisi paha mieli.. En yhtään edes tiedä että miten treffeillä pitäis käyttäytyä. Ehkä mun pitäisi ruveta kokopäiväiseksi taiteilijahörhöksi, niin outouteni voisi karkoittaa kaikki ihmiset läheltäni, eipä olisi ongelmia enää! Kertokaapa että teenkö elämästäni liian monimutkaista, vai pitäisikö vaan mennä virran mukana.