TunnustustenLuola.fi

Minua suorastaan vituttaa se, että ylipaino rinnastetaan niin usein kuin vajaavuudeksi. Esim. "Ällöän ihmisiä jotka ovat läskejä, laiskoja, nörttejä ja muita valittajia." Sama tietysti koskee myös nörttinä olemista, en ymmärrä miksi se on ikäänkuin sairaus. Tunnen monia ihmisiä joita voi kutsua nörteiksi ja he ovat pärjänneet elämässään loistavasti niin taloudellisesti kuin seuraelämällisestikin. Samoin kuin tunnen monia ylipainoisia ihmisiä jotka elävät mielenkiintoisempaa ja hauskempaa elämää kuin useat ns. standardien kokoiset ihmiset.

Olen läski mutta pikkuhiljaa pienenemässä. Miksi? Terveyden takia. Minulle ei juuri koskaan ole ollut ongelma olla läski, muille on ollut mutta minulle ei. Olen elänyt perin monipuolista ja vivahderikasta elämää johon on kuulunut monia pari- ja seksisuhteita, ja arvatkaapas vaan: ihan jopa niinden standardiupeannäköisten miesten kanssa.

Minua vituttaa se, että jokainen vastaantuleva lihava leimataan siihen laiskaan ja saamattomaan kastiin. Vaikka olen lihava niin se ei välttämättä se saamattomuus yletyisi oman ruumiini ulkopuolelle. Olen loistava työssäni ja pidetty persoonallisena, räväkkänä mutta kuitenkin luotettavana esimiehenä ja työkumppanina. Henkilökohtaisesta hygieniastani olen pitänyt huolen paremmin kuin monet normaalipainoiset. JA kaiken lisäksi, terveyteni takia laihdutan ja laihdun kokoajan joten se siitä laiskuudesta ja saamattomuudesta.

Minua ihmetyttävät ihmiset jotka oikeasti kuvittelevat, että lihavalle ihmiselle ei löydy seuraa tai kumppania. Paskapuhetta. Ns. normaalipainoisuus kun ei tee ihmisestä mielenkiintoista ja persoonaa tai ylipäätänsä ihmistä jonka kanssa haluaisi olla kokonaisvaltaisesti. Kuka haluaa parisuhteeseen ihmisen kanssa joka on päällepäin kuin perhonen mutta sisältä ihan tyhjä? Tai odotas, tiedänkin joitakin moisia ihmisiä mutten heidän älykkyyteensä varaan kovin laskisi, säälin heitä. Voi olla hauskoja keskusteluja niissä aamukahvipöydissä. Ei sillä, fiksuja ihmisiä toki löytyy jokaisesta kokoluokasta, mutta ihmetyttää vaan joidenkin valintakriteerit.

Olen nähnyt monia karmeita työpaikka- ja koulukiusaamistapauksia mm. ylipainon takia. Joskus minun tekisi mieli ahtaa kaikki ahdasmieliset ihmiset kellariin ja lähteä järjestelmällisesti ampumaan heitä jollain rynnäkkökiväärillä tai vastaavalla. Olemme ystäväni kanssa pohtineet aselajeja ja kidutusmuotoja moisia ihmisiä kohtaan, olemme todenneet sekä tuon ampumisen, että liekinheittemellä kikkailun hyviksi ideoiksi. Toki vain teoria-asteella, emmehän ikinä mitään toteuttaisi oikeasti mutta saahan sitä joskus nautiskella ajatuksillaan.

Vihaan ihmisiä, jotka suutuspäissään hajottaavat omaa omaisuuttaan. Tekisi mieli pistellä kirveellä niitä. Itse käyn joskus huvikseni hajottamassa kirveellä postilaatikoita (muiden). Nauran tätä tunnustusta kirjoittaessani.

olen hetero

Olen riippuvainen kodeiinista. Käytän sitä usein ja paljon. Kouristelen, nukahdan sikiöasentoon ja kehoon kutittaa joka paikasta kun otan suuren annoksen.

Olen mustasukkainen koska tyttöystäväni haluaa edelleen pitää yhteyttä ex-poikaystäväänsä, jonka hän lemppasi.

Tämä saa minut täyttymään itseinholla, sillä pidän itseäni järkevänä ihmisenä, mutten osaa vakuuttaa itseäni ettei tälle tunteelle ole mitään syytä.

Rakastan tyttöystävääni yli kaiken.

Käyn säännöllisesti lukemassa erään halveksimani ääliön blogia. Kyseinen henkilö on tyhmä, avuton, tietämätön, ruikuttava ja itseensä käpertynyt. Hän sekoittaa "pohdiskelevuuden" itsekeskeiseen sönkötykseen, "syvällisyyden" latteuksien laukomiseen. Hän ikäänkuin asettuu maalitauluksi naurettavalla yliherkkyydellään ja ylireagoinnillaan. Olen kommentoinut hänen blogiaan parillakin eri nimimerkillä, aina melko negatiiviseen sävyyn.
Olen oikeasti empaattinen ja mukava ihminen, joka välittää kanssaihmisistään ja koko maailmasta. Tämä kyseinen inisijä vain yksinkertaisesti herättää minussa halveksuntaa ja naurua, jota puran ivaamalla hänen blogiaan. Teen tätä myös muiden ihmisten kanssa, itse asiassa kyseisen tyypin parodioinnista ja siteeraamisesta on kehittynyt parin ystäväni kesken kokonainen huumorin alalaji. Tavallaan vähän hävettää, mutta minkäs teet :)

29. 03.2006
Menin pilaamaan elämäni sanomalla kaverilleni, että toinen kaveri olisi puhunut tästä kaikkea typerää. Nyt suututtaa itseni puolesta, miksi olin niin typerä?!

Olen 29v mies ja gay.Olen ihastunut kymmeniin ystäviini ja toivonut heidän olevan myös kaltaisiani.Mutta ei.Tuntuu pahalta kun näen heidän seurustelevan, vaikka tietysti pitäisi olla iloinen heidän puolestaan.

Harrastan autoja, ja luonteeltani ja käytökseltäni olen sellainen, että kukaan ei ikinä arvaa minua homoksi, enkä ole pystynyt sitä kenellekkään kertomaankaan...

Seurustelen ihanan miehen kanssa,mutten tiedä pitäisikö enään..ollaan vähän oltu erillämme,vietetty omien kavereittemme kanssa aikaa ja sen sellaista. Rakastan häntä,tai ainakin niin mä luulisin. haluisin harrastaa hänen kanssaan seksiä hirmusti,mutta en tiedä pystynkö siihen..en osaa jotenki keskittyä...kotona taas yksin kun sormeilen itseäni,pystyn siihen kunnolla. tuntuu että oli taas virhe mennä seurustelemaan..

Toisaalta,oon aina halunnut koittaa seurustella naispuolisen henkilön kanssa,joskus vaan tuntuu siltä että mitä jos olisikin naispuolisiin suuntautuva. kerran olen meinannutkin tehdä sen.
-nainen

Masentaa ja potuttaa (kiltisti sanottuna). Kaikki ongelmat tuntuvat kasaantuvan yhdelle päivälle vuodessa. En nyt ala erittelemään, ettei minua tunnistettaisi, mutta kauhea stressi koko ajan. Toivon vain, että unen mukana katoaisi kaikki huolet, mutta ei ne katoa. En ole edes masentuvaa tyyppiä, mutta nyt voin sanoa, että varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti masentaa, ja vieläpä pahimpaan mahdolliseen aikaan juuri kun pitäisi olla tehokkaimmillaan. Yritän hymyillä kavereille, mutta vain suunpielilläni, teennäisesti. Pahinta on, etten pysty puhumaan ongelmistani oikeastaan kenellekään. Meinaan räjähtää sisäisistä ristiriitaisuuksistani. Kotona ei ollut koskaan tapana avautua, vaan surua/vihaa/patoutumia/pahaa oloa podettiin hiljaisuudessa ulospäin näyttämättä - suomalaisuutta parhaimmillaan siis. En haluaisi ruokkia tätä olotilaa, mutt

Ja mikä siinä on, että vuodenpäivät saa olla ja kukaan nainen ei ota yhteyttä eikä kiinnostu, mutta sitten ne viikon sisällä ne kaikki soittelee ja pyytää ulos. Pieni pää menee sekaisin tästä virikkeiden tulvasta. Yleensä olen jotenkin mokannut tämän tilanteen, ja jään lopulta nuolemaan näppejäni, kun en osannut päättää mihin pyyntöön vastata myöntävästi. Naiset, jakakaa kiinnostuksenne tasaisemmin! Olen oikeasti vihainen tuollaisesta, en tosin tiedä kenelle.

Huh, tulipa kevyempi olo, joskin vielä täytyy prosessoida. Kellään samanlaisia tuntemuksia?

oltiin kerran kaverin kanssa juomassa yhdessä autotallissa eräänä kauniina talvi-iltana, meno siitä sitten yltyi hieman liian kovaksi ja keksittiin kaverin kanssa työntää tupakki kaverin persereikään ja kaveri sitten veti housunsa alas ja minä laitoin tupakin filtterin kokonaan kaverin anusaukkoon ja sen jälkeen kaveri alkoi supistajalihaksien avulla polttaa sitä röökiä perseensä kautta. näytti sen jälkeen voivan aika pahoin mutta pääasiahan että mä sain kunnon naurut.

minun pippelini on vino.

Olen ihastunut 15-vuotiaaseen poikaan joka on lapsellinen ja tiedän että hänen kanssaan seurustelusta ei tulisi mitään. Lisäksi olen itse parikymppinen, joten en edes yritä lähestyä häntä.

Elämä on paskaa ja mie olen paska.

Moi !haluisin vaan nyt kertoo jollekin ku ei oo oikeen ketään kenelle puhua ns. ``vakavista`` asioista . Noh..Olen 14 vuotias poika jyväskylästä ...useimpien tyttöjen mielestä hyvän näköinen ...``entisen`` ystäväni mielestä todella hyvä tyyppi ja sympaattinen silti minulla ei ole kunnon kavereita . Mikä on kun en voi saada kunnon kavereita ?! Kyllä minulla on kavereita mutta ei niille voi oikeen puhua mistään vakavasta ... aina vaan puhutaan jotain paskaa ...naiset on yleisin aihe ...puhutaan vaan just siitä että miten päästäis mahdollisimman monen kaa panolle ... Haluisin saada edes yhden tosi ystävän jonka kaa voisin puhua mistä vaan ..toivottavasti löydän sen vielä joskus ....

Miksi tahdon olla erilainen? En ymmärrä miksi koen mielihyvää tuntiessani oloni jotenkin erityiseksi ja muista erilaiseksi. Itsevarmuutenikin kohenee huomattavasti kun huomaan poikkeavani erityisesti kaverieni ulkonäöstä ja käyttäytymisestä. Hyväksyn pitkälti ihmisten omituisuudet vaikka ne olisivat vain erikoisuuden tavoittelua. On hienoa tuntea itsensä erityiseksi, vähemmän massaan sulautuvaksi. Miksi? Toisaalta on hieno tuntea kuuluvansa johonkin pienikokoisempaan ryhmään. Yksin ei ole kiva olla.

Aikaisempi huumausaineiden vastaisuuteni on lähes kadonnut. En ajattele huumeiden ikäviä puolia, kuten välittäjien tekemät laittomuudet vaan keskityn ihannoimaan itse aineiden vaikutuksia. Koskaan en ole tupakkaa ja viinaa vahvempaan kuitenkaan kajonnut. Pelkään tarpeeksi. Toisaalta jos tilaisuus tarjoutuu olen melko varma, että hamppu palaa. Olen suunnitellut kaikenlaisia keinoja, joilla voisin elää loppuelämäni lottovoittajan elämää. Mahdollisesti ikipöllyssä.

Nykyinen maailma tuntuu liian tylsältä. Televisio ja ohjelmat ovat varmaankin sekoittaneet pääni, koska haaveilen usein yliluonnollisista tapahtumista. Ohjelmat, joissa ei ole mitään yliluonnollista jäävät katsomatta. Ihailen ihmisiä, jotka pukeutuvat esim. cyber-goth -tyylisesti. He ovat kuin toisesta maailmasta. Tulee mieleen Matrix-elokuva ja kuvittelen helposti näiden ihmisten elämät jotenkin jännittäviksi, kiinnostaviksi. Todellisuudessa vaatteiden ja meikkien alla on varmaankin normaaleja opiskelijoita ja tavallisen työn tekijöitä. Tylsää.

Uskonnot olivat ennen avain todellisuudesta pakenemiselle. Tarkemmin ikioma kristinuskomme. Lapsenuskossa olen elänyt lapsuuteni ja elän jossain määrin vieläkin vaikka nykyinen elämänkatsomukseni onkin muuttunut melko täydellisesti. Periaatteesta en tahdo käsitellä oikein mitään yksikäsitteisenä totuutena joten kaikki on minulle epävarmaa. Asiat, joille en usko olevan täydellistä ratkaisua jätän mieluimmin pohtimatta lyhyen mietiskelyn jälkeen. Näin muunmuassa uskontojen suhteen. Vituttaa ihmiset, jotka esittävät mielestäni kyseenalaisista asioista yksikäsitteisiä totuuksiaan. Toisaalta en ehkä kykene kovinkaan hyvin arvioimaan itseäni ja pelkään olevani juuri sellainen henkilö, jollaista vihaan sydämeni pohjasta. Luulee olevansa aina oikeassa, ei ota muita huomioon.

Mua suoraan sanottuna vituttaa nää insinöörit, joita täälläkin on! Helvetti, kaikki insinöörit ovat turhia hapen kuluttajia. Olen hakannut kolme insinööriä, enkä kadu!

PS: Insinööri kyselee kaveriltaan:
- Mitäs pidät asuntoni sisustuksesta, olen suunnitellut sen kokonaan omasta päästäni.
- Huomasin sen heti, täällä näyttää nimittäin niin tyhjältä.

Pieni suuri tunnustus: olen ajanut humalassa henkilöautoa Kuopiossa taajama-alueella. Tästä on jo kaksi vuotta, enkä ole vieläkään kertonut tyttöystävälleni. Hän tuomitsisi minut samantien.

Ei kaduta, koska en jäänyt kiinni :)

m25

ok, lähdin kouluun opiskelemaan naisvaltaista alaa, koska tiesin että koulussa opiskelee pirusti naisia. Noh, kohta minulla on valmistuminen edessä, eikä paskaakaan kiinnosta koko ala,kaikki kaverit ja sukulaiset olettaa että olen ihan onnesta soikeana alkamassa tekemään näitä hommia. Naisopiskelijakollegoita olen jahdannut minkä kerennyt ja tiedän että jatkan sitä sitten työpaikassani.
Minua tympii tulevat kollegat, koska tiedän että suurin osa heistä on vanhoja akkoja, joiden alapää on hiivasientä täynnä. En jaksa olla hymyilevä ja aurinkoinen kuten ihmiset olettaa että minun pitäisi olla. Minun puolesta he voivat suksia vittuun.
Oikeastaan kaikki ihmiset voi suksia vittuun, ja he saisivat antaa minun elää omaa elämääni.
Jo helpotti!

Mun luo tuli kerran Jehovan todistajia jauhamaan paskaa. Kuuntelin varmaan 20 min muka kiinnostuneena. Kyselin ja vaikutin aidosti Raamatusta, Jumalasta ja Jeesuksesta kiinnostuneelta sekopäältä. Kun Jehovan todistajat kysyivät innoissaan, että ostanko heidän kauppaamansa lehden, vastasin että en vitussa, ja vedin oven heidän naamansa edestä kiinni että paukahti. Katsoin ovi silmästä, ja olipa Jehovan todistajien ilmeet näkemisen arvoiset, kun he hetken seisoivat ihmeissään käytävällä. Nauroin kovaa paskaista naurua. Nautin tuosta tilanteesta suunnattomasti!