TunnustustenLuola.fi

Panettaa... :F ja jonkun aikaa sitten vitutti aika raskaasti, mutta nyt näyttää elämä jotenki sujuvanki.

En saa mielestäni erästä. Nyt hän seurustelee ja minä repeydyn kappaleiksi. Taidan rakastaa häntä.

vihaan tietokoneita. silti istun läppärini edessä, monta tuntia päivässä.

Rakastan omaa hevimiestäni. Olemme olleet yhdessä lähemmäs 2,5 vuotta, ja vaikka meillä on ollut vaikeitakin aikoja, uskon/uskoin hänen olevan se oikea. Halusin vanheta hänen kanssaan.

Mutta, elämä on julmaa. Minä lähden toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, ja hän jää satojen kilometrien päähän, tahtomatta seurata minua.

En uskonut että sydämeeni voisi enää koskaan sattua näin paljon. Mutta niin se vain menee, sirpaleita lakaistuna maton alle.

Soitin MTV3:n Soittopeliin ties kuinka monta kertaa. En voittanu.

Mielestäni olen varsin avarakatseinen, mutta silti en vaan siedä ulkonäköä pinnallisesti palvovia ihmisiä. Piilovittuilen kanamaisille miehille ja naisille, kun he alkavat valitella mitä he ulkonäössään haluaisivat muuttaa. Pahiten hermojani koettelevat pissimäiset yli teini-iän jo ehtineet neidit.

Suosikkisilmätikkuni opiskelee arvostettuun akateemiseen tutkintoon, mutta käyttäytyy kuin amis. Juorulehtiä tilaava bimbo on aina arvostelemassa niin julkkisten kuin tuttavienkin ulkonäköä - tai valittamassa omastaan. Kerron small talkin sivulauseessa hänen arvostelunsa kohteille mitä hän on heistä ladellut.

Poikaystävää hänellä ei ole viime vuosina ollut, kun yhteisen tuttavamme mukaan nirsoon makuun sopivaa halukasta kandidaattia ei löydy. Bileissä hänet löytää usein loppuillasta itkemässä jostain nurkasta. Leikin empaattista ja kannustavaa. Kyllä se oma kulta vielä löytyy! Jossain joku LVI-insinööri varmasti odottaa vielä sinua.

Tuttavapariskunnallemme tuli avioero ja rouva muutti yksin asumaan, tiedän hänellä olevan aikamoisia rahahuolia joissa voisin auttaa häntä.Ajattelin tarjota rahaa seksistä hänen kanssaan. Miten arvon raati ajattelee hänen siihen suhtautuvan? Tuleeko korvatillikka vai juoruaako hän sen kaikille tutuille vai ottaako asian "asiallisesti" ja saa palkan vaivastaan?
Naispuolisia asiantuntijoita tässä nyt tarvitaan!

- Seurustelin monta vuotta mukavan tytön kanssa, hetkeäkään en rakastanut häntä, valehtelin aina kun sen sanoin.

- Saman tytön kanssa järkkäsin seksisuhteen useita kuukausia eron jälkeen vain siksi, että hän oli niin epätoivoinen ja luuli kai että saa näin minut takaisin :)

- Olen sikarikkaasta perheestä, kusetan porukoita että on taas niin ja niin paljon laskuja kun tilille kolahtaa tonni niin ryyppään ne rahat parissa viikossa.

- Panen naispuolista kaveriani usein, hän on kihloissa.

- Vituttaa ihmiset jotka tunnustaa tänne jotain järkyttävää, kuten että "seuraan Demin foorumin keskusteluja" tai "katson kauniita ja rohkeita" ja allekirjoituksena on tyyliin M33 DI johtavassa asemassa. Ihan yhtä noloa se on joka ukolle!!! Ette te ole mitenkään erikoisessa asemassa, ei yhteiskunta teitä tarkkaile ja ota mallia teistä. Tämän sanon siksi, että itsekin olen kouluja käynyt, mutta ei sitä tarvitse joka **** paikassa mainostaa...

Mies,ikä 23

Oltiin jotain seitsemän ikäisiä ja yhden lapsiperheen kanssa mökillä. Sielä oli sellainen vierastupa, jossa ei kuitenkaan sillä reissulla nukkunut kukaan. Me mentiin sinne kolmen veljeni ja perheen lasten (tyttö ja poika) kanssa. Sielä sitten keskellä lattiaa kaikki otti vaatteet pois. Tehtiin sellainen alastomien lasten kasa, aika omituista. Ekana mahalleen maahan meni joku ja sitten siihen ristiin toisen päälle joku jne. Toisen kerran samalla tavalla tehtiin yhden veljeni ja kolmannen pojan kanssa. En ole homo, enkä sairas. Ehkä se oli jotain ihmisen eläimellistä sukupuoliviettien heräilyä.

Olen muka niin sosiaalinen aina kun olen ihmisten parissa. Tämä on pelkkä naamio. Oikeasti en voi sietää useita muita ihmisiä, heidän pateettisia höpötyksiä ja ahdasmielistä maailmankuvaansa. Tässä maailmassa eläminen on tuskallista minulle...

Eräs tyttö kirjoitti minulle irkissä että pitkät kalsarit ovat epäseksikkäät ja moitti miehiä jotka pitävät niitä. minulle tuli surullinen olo :(

Kuuntelen tällä hetkellä katie meluaa ja kuvittelen olevani lesbo (ei mitään pelkkää seksiä vaan rakkautta)

m17

Huoh. Sepustin juuri kilometrin pituisen tunnustuksen, mutta oli pakko painaa "deleteä," sillä minut olisi aivan liian helppo tunnistaa siitä. Toisaalta haluaisin kyllä tyttöystäväni tunnistavan itseni.

Noh, jätetään syyt pois ja laitetaan vain seuraukset: Haluaisin tyttöystäväni pettävän minua, että saisin hyvän syyn jättää hänet. Hänelle ei tunnu kelpaavan mikään ja onpa hän kerran ollut ihastunut toiseen mieheen suhteemme aikana. Muuten meillä menee kai hyvin.

vihaan isääni koko sydämmestäni olen suunnitellut tämän tappoa monta kertaa. Kunhan täytän 18 vuotta muutan samana päivänä sntymä kaupunkiini lopettamaan opintoni ja katkaisen kaikki hteydet häneen ja hänen sukuunsa.

Olen hyvä koulussa ja kaikki ystävänikin pitävät minua todella kilttinä. Vanhempani eivät edes tiedä, että olen juonut alkoholia. Ja koko sukuni on erittäin ylpeä minusta.

Tosiasia on, etten edes lue kokeisiin. Saan silti hyviä. Kaikki luulevat, että minulla on migreeni, vaikka todellisuudessa se on vain yhsi hyvä syy linsata koulusta. (lintsaan tälläkin hetkellä).

Viikonloppusin menen ihan eri kavereiden kanssa ulos bilettämään. Poltan pilveä joka viikonloppu ja olen harrastanut seksiä varmaan 40 miehen kanssa. (jokainen minua vähintään 6v vanhempi) Joskus vedän myös lääkkeitä.

Yritin itsemurhaa ollessani 19. Oikeastaan en halunnut edes tehdä sitä - psyykkasin itseni siihen väkisin. Lähetin kirjeen poliisille, jotta minun olisi pakko tappaa itseni kun poliisit saisivat sen seuraavana aamuna. Kaikkein säälittävintä on, että kuvittelin itselleni Planescape: Torment -pelin Annah-hahmon odottavan minua kuoleman tuolla puolen ja vihdoin löytäväni jonkun, joka rakastaa minua.

Mieleeni tuli jälleen se ruotsinkurssin tyttö ja se sai minut itkemään.

M25

Olen ollut vuosia roolipeliaiheisella irkkikanavalla ja kirjotitanut sinne aktiivisesti. Oikeasti en ole harrastanut moisia leikkejä vuosiin - sen sijaan nautin siitä kun saan vittuilla ihmisille ja aiheuttaa heille mielipahaa, varsinkin kun nuo roolileikkijät ovat jotain herkkiä runopoikia. Viime aikoina tämä vittuilu on ollut erityisen nautinnollista.

Olen kohta 25-vuotias mies. Olin lukioaikoina, kirjoituksiin valmistautuessani kesälukion ruotsinkurssilla. Siellä oli eräs hyvin kaunis tyttö, johon tunsia vetoa ja jonka kanssa puhuimme. Viimeisellä kurssikerralla satoi vettä, olimme sattumalta kahden ensimmäiset luokassa ja kummatkin likomärkiä. Hänen kauniit rintansa näkyivät selvästi valkoisen, kastuneen paidan läpi.

Olin suunnittelut pyytäväni häntä ulos tai jotakin vastaavaa useita viikkoja. Viime hetkellä jänistin. Opettaja ja muita oppilaita alkoi saapua. En nähnyt häntä enää koskaan. Asia on jäänyt vaivaamaan minua, vaikka olen nykyään suhteessa. Se on jotain, joka nousee aina mieleen kun olen masentunut. Enkä edes muista hänen nimeään. Jostain syystä ajattelen, että jos olisin pyytänyt häntä lähtemään kanssani jonnekin - ja hän olisi suostunut - olisi elämäni kulkenut siitä kesästä eteenpäin aivan erilaisella, paremmalla tavalla ja olisin nyt paljon onnellisempi.

Hölmöintä tässä on, että pääsyy jänistämiseen oli se, että minulla oli typerä nettisuhde englantilaiseen tyttöön samaan aikaan. En koskaan edes tavannut tätä tyttöä ja näin vain yhden kuvan.

Yliopiston alkuaikoina kävi samoin. Olin varattu, mutta en kertonut sitä heti kaikille. Eräs punatukkainen nainen kiinnostui minusta jostain kumman syystä. Hän otti tavaksi jopa hyväillä päätäni. Kun lopulta kerroin olevani varattu, hän oli kovin pettynyt. Silti mietin, mitä olisi tapahtunut jos olisin ollut tuolloin vapaa. Pettämään en olisi koskaan kuitenkaan ryhtynyt.

Mitä muuta elämä lopulta on kuin katumusta kaikesta, minkä on jättänyt tekemättä?

M24

Olen akateeminen mies ja täytän kesällä 25. Minulla on se tavallinen tarina - jossain vaiheessa vain menetin elämäni suunnan. Opiskelen yliopistossa, mutta opiskelumotivaationi on pyöreä nolla. Vielä ensimmäisenä opiskeluvuonna olin hyvin innoissani - se oli ehkä onnellisin vuosi elämässäni.

Sen jälkeen kaikki on mennyt huonosti. Koen olevani surkea, koska kaikki muut vuosikurssilaiseni ovat saaneet alan töitä kesätöinä, osa jo vakituisina paikkoina. Minä en kelpaa minnekään eikä kukaan kerro miksi. Olen alkanut uskoa olevani vain surkea. Tenteissä menestyn hyvin, mutta töihin en kelpaa. Olen masentunut, joten vaikka vaihtaisin opiskelualaa, ei siitäkään enää mitään tulisi.

Olen vielä niin saamaton, etten kyllä saisi aikaiseksi edes itsemurhaa. Jos olen jossian hyvä, niin ihmisten vakuuttamisessa. Kaikki kaverini ja tuttavani luulevat, että minulla on kaikki hyvin. Oikeasti valvon yökausia kirjoittaen huonoja novelleja ja eläen mielikuvitusmaailmoissa.

Eskapismi on seuraus tai syy saamattomuuteeni. Elän mielikuvitusmaailmoissa monien harrastusten kautta. Välillä haaveilen että saisin niistä ammatin, mutta tiedän sen olevan mahdotonta. Hävettää, että olen hyödytön ja minusta tulee pelkkä painotaakkaa yhteiskunnalle. Ystäviä minulla ei ole, koska en kykene luomaan kunnollista ihmiskontaktia. Kavereita kyllä olisi, juhlissa saan ihmiset nauramaan ja huomaan jopa naisten tuntevan vetoa minua kohtaan vaikka olen ruma ja lihava - en vain oikein osaa syventää ihmissuhteita niin, että voisin kertoa näistä asioista jollekin oikealle ihmiselle.

Kerran eräs harrastuskaveri alkoi tilittämään ollessamme kahden hänen ihmissuhdesotkuistaan ja jäädyin täysin. Siinä olisi ollut tilaisuus lohduttaa häntä ja ehkä saada ystävä, mutta en osannut sanoa mitään ja vaihdoin vain aihetta. Kadun sitä varmaan loppuikäni. En ole nähnyt häntä yli vuoteen.

Elämä lipuu ohitse harmaana virtana. Olen tarpeeton ja olen alkanut välttelemään sukulaisiani, sillä en halua heidän tietävän miten hyödytön olen. Kunpa tietäisin missä kaikki meni vikaan ja voisin palata ajassa takaisin korjaamaan sen. Jossain on varmaan joku kahdeksankymppinen, joka ajattelee samoin juuri nyt.

M24

Luulen olevani masentunut. En opiskele, vaikka minun pitäisi. Luultavasti pian Kela lopettaa opintotuen maksamisen minulle. Ainoa mihin minulla riittää kiinnostusta on tällä hetkellä tv:n katselu ja tietokoneella istuminen. Tiedän, että en ole normaali, mutta minua ei vain jaksa kiinnostaa mikään, joten saa tehtyä mitään asian eteen, että tilanne muuttuisi. Olen aika säälittävä mielestäni. Vanhemmilleni en ole kertonut asiasta mitään, koska en usko heidän ensinnäkään välittävän saatikka ymmärtävän minua.