TunnustustenLuola.fi

En ole saanut avomieheni kanssa orgasmia vuoteen. Hän luulee minun nauttivan kovastikin. Esitän saavani orgasmin.

Kuuntelen vain heavy-metallia, ja vihaan ihmisiä, jotka kuuntelevat jotain muuta. Vihaan kuitenin myös niitä, jotka haukkuvat minua sen takia, mitä kuuntelen, vaikka itsekin teen niin. Eniten vihaan wannabe-hevareita, eli ihmisiä, jotka pitävät räppi ym. muitikuteita, mutta ovat silti kuuntelevinaan heviä.

Kerran pienenä olimme kotona kaverini kanssa ja aloimme esittelemään vehkeitämme, se johti lopuksi johonki aivan homouden puolelle menevää.En koskaan ole kieltänyt etten olisi nauttinut siitä.-Miehenalku-

Rakastan vanhempiani äärettömän paljon. En tunne tai tiedä kahta ketään niin sympaattista, uhrautuvaista, sisukasta ja rakastettavaa ihmistä kuin he. Vanhempani ovat joutuneet kestämään takiani paljon, mutta eivät ole koskaan valittaneet siitä vaan ovat itseään, niin henkisiä voimavarojaan, fyysistä mukavuuttaan kuin rahojaankaan säästelemättä olleet tukenani kaikki nämä vuodet, vaikka asunkin jo yksin. Minusta vain tuntuu, etteivät vanhempani tajua puoliksikaan, miten paljon heitä rakastan ja miten kiitollinen heille olen kaikesta siitä, mitä he ovat hyväkseni tehneet. Kiitos, että olette olemassa rakkaat vanhempani! t: Jonna

Minusta oli hienoa myös kun wtc kosahti.. En tiedä se on kyllä sairasta.. mutta jollain omalla tavalla olen tyytyväinen myös sen jatkoseurauksiin eli siihen sotaan. .Musta oli kiva katsella kun ihmiset pakeni sitä tulta ja hyppivät sieltä tornista alas.. En yritä kyllä olla mitenkään kova tyyppi mutta oikeesti se oli aivan vitun siistii ku harvon sellaista näkee.. odotin hieman jopa kolmatta maailman sotaa..

minun haaveeni on saada joskus kiinni autoani tai jonkun muun autoa naarmuttava henkilö ja pahoinpidellä se oikein perusteellisesti.

voitin lotossa erittäin paljon rahaa. en ole kertonut kenellekkään. enkä kerro.

Valehtelen kavereilleni ja vanhemmilleni opiskelevani ahkerasti yliopistossa, vaikka oikeasti vietän päivät surffaten netissä ja katsellen pornoa. Opinnot silti etenevät vauhdilla. Pääsen tenteistä aina rimaa hipoen läpi, koska opin nopeasti asiat minimaalisella lukemisella. Monet olisivat kateellisia oppimiskyvystäni. Itse en halua sitä edes kunnolla hyödyntää. Haluaisin olla tyhmempi ja tehdä työtä jossa ei tarvitse ajatella mitään.

Rakastan sitä Golden Cap:in mainosta! Kun se sattuu tulemaan TVstä niin kaikkien on oltava hiljaa ja keskityttävä. Kaikkien on pakko tykkäillä siitä kans! Se on niin ihana! Harmi vaan kun ei tiiä sitä biisiä mikä siinä tulee...Mahtaako joku tietää?

*Nautin siitä, että siskoni mies haluaa minua enemmän kuin siskoani. Mies on kylläkin oksettava.

*Olen pettänyt miestäni jota rakastan yli kaiken. Olen pahoillani. Kerroin kyllä miehelleni, ja hänen sydän murtui. Se suoraan sanoen vituttaa.

*Ihastuin joskus aikoja sitten kyseisen miehen parhaaseen kaveriin.

*Jouduin tekemään abortin.Sanoin miehelle, että e-pillerit pettivät...olin unohtanut syödä niitä.

*Olen kateellinen kaikille nais ystävilleni, vaikka olen kauniimpi ja onnellisempi kuin yksikään heistä.

*Olen ottamassa nenäleikkauksen, kait huonon omantuntoni takia.

Mikä ihme siinä on kun ihmiset esim tänne kirjoittaessaan signeeraavat kirjoituksensa "akateemisesti koulutettu mies/nainen" vaikkei sillä ole mitään merkitystä ko. kirjoituksen kanssa? Saman olen huomannut monessa muussakin paikassa jossa anonyymiä kirjoittelua voi harrastaa.

Säälittää ja vituttaa sellaiset urpot jotka määrittelevät itsensä ja toisten arvostuksen ja/tai identiteetin jollain täysin keinotekoisella yhteiskunnan tuotteella (=koulutuksella/tittelillä) eivätkä lähde määrittelemään kyseistä asiaa omista lähtökohdistaan. Ovatko he todella niin "aidosta elämästä" vieraantuneita ettei heillä ole mitään muuta arvosteluasteikkoa kuin se minkä tyyppisestä opinahjosta yhteiskunta on heidät sattunut ulos sylkäisemään?

Eikö kuitenkin loppuenlopuksi ole (ihan ammatillisessakin mielessä!) tärkeämpää että on "hyvä tyyppi" kuin "akateemisen loppututkinnon suorittanut"? Kyllähän tämä tunnustuksien luolakin on jo moneen kertaan sen tosiasian todistanut ettei esim takana olevilla opintoviikoilla ole yhtään mitään tekemistä ihmisen "hyvyyden" kanssa.


(VAIN ja AINOASTAAN turhan palautteen karsimiseksi mainitsen että kyse ei ole kateudesta, hyvin koulutettu olen itsekin)

PS. Olisin *erittäin* kiitollinen palautteesta

Olen lukenut rakastettuni päiväkirjaa joka on hänelle äärimmäisen tärkeä. Hävettää ja kaduttaa.

Vaikka elämässäni menee nyt hyvin, niin silti ajattelen aika ajoin itsetuhoisesti sillä pohjimmiltaan minua vain masentaa ja vituttaa kaikki asiat.

Koulun ryhmätyöprojekteissa väitän kaikille ryhmän jäsenille, että heidän kanssa on kiva tehdä duunia, mutta oikeasti minua vituttaa ainakin yhden henkilön mukana olo hänen työpanoksen puutteen vuoksi.

Addiktoidun nettiin liian helposti ja joskus jään vain selaamaan mitä turhimpia sivuja vaikka olisi muutakin tekemistä.

Inhoan kämppistäni joka sotkee keittiötä jatkuvasti vaikka välillä siivoaakin sitä, mutta usein minä sen joudun tekemään.

Mieluiten olisin humalassa ihan vain kotonani enkä kavereiden kanssa ulkona. Minulla on nimittäin kontrollin menetyksen pelko ja pelkään aina löytäväni itseni jostain ihan väärästä paikasta ja karmeassa kunnossa.(traumoja ko. asiasta löytyy)

Hävettää ryypätä kotona.

Välillä jään mietiskelemään jotain asiaa jossa on muita ihmisä ollut osallisena ja mietin miten purkautuisin mahdollisimman väkivaltaisesti ko. henkilöihin. Havahduttuani olen osittain kiihtyneessä olotilassa.

Olen ainakin joskus nauttinut eläinpornosta. Yököttää nyt.

Olen äkkipikainen, helposti suuttuva (onneksi myös helposti lauhtuva), laiska, no-life, warettaja, huonon itsetunnon omaava, epäluuloinen(!), liian flegmaattinen, yökyöpeli, kävelen päin punaisia jatkuvasti, piittamaton, tunteeton tuntemattomille ihmisille, huijaan nettipeleissä sillointällöin jos on tylsää, syön liikaa ja epäterveellisesti (olen alipainoinen ikäni)

Enkä maksa TV-lupaa.

Haluaisin naida entistä autokoulunopettajaani, vaikka en ole nähnyt häntä kymmeneen vuoteen. Haluaisin myöskin naida entistä äidinkielenopettajaani, vaikka en ole nähnyt häntä neljääntoista vuoteen. Molemmilla oli tapana pukeutua tiukkoihin sinisiin farkkuihin ja mustaan nahkatakkiin, mikä yhä edelleenkin kiihottaa minua.

Osaan äidinkieleni, Suomen, kielioppisäännöt osapuilleen täydellisesti. Vittuilen aivan armottomasti kaikille niille, jotka tekevät karseita virheitä esim. yhdyssanojen kanssa. Puhekielessäni käytän kuitenkin aivan yhtä huoletonta ilmaisua kuin kuka tahansa muukin.

Olen ihastunut naapurinpoikaan, jonka kanssa en ole puhunut kertaakaan. Poikaan, jota en edes tunne. Poikaan, joka kuitenkin muistuttaa jollain tavoin itseäni. Ujouteni on liian voimakas yrittämään tehdä aloitetta. Toivon, että hän sanoisi minulle jotain ensi kerralla kun törmäämme.
Aina kun näen hänet kavereidensa kanssa, tunnen mustasukkaisuuden piikin pistävän sisälläni.
Hän on obsessioni kohde ja pelkään hänen olevan hetero.

mies, bi, 20

Minulla on kaveri, joka pitää minua todella hyvänä ystävänä. Hänen mielestään olen korvaamaton ystävä ja sanoo ettei tiedä mitä tekisi ilman minua. Hän myös uskoutuu minulle melko henkilökohtaisissakin asioissa.

Minulle taas hänen olemassaolonsa on suhteellisen yhdentekevä, en surisi mitenkään vaikken näkisi häntä enään koskaan. Onhan hän ihan mukava, muttei minulle mitenkään tärkeä ihminen.

Tilanne on joskus aika kiusallinen.

Kortti lähti, törkeä rattijuopumus ja liikenteen vaarantaminen. Auto ihan romuna.

Mopo karkaa joka kerta juodessa käsistä. Muisti lähtee kaikesta yli 6 kaljan menevästä juomisesta ja rangaistuksia napsahtelee.

Nyt on mennyt hyvin 3 kuukautta kun en ole tippaakaan ottanut, koska tiedän seuraukset. Lähden kerran irroittelemaan ja heti on auto kiviaidassa ja en edes tiedä/muista syytä miksi olin autoon mennyt ja minne olin sillä matkalla.

Kerran heräsin keskeltä metsää syksyllä T-paita päällä 6km päässä sieltä missä olin kuppia ottanut eikä muistikuvia miten olin sinne joutunut.

Olen välillä oikea itkupilli.
Itken jopa piirrettyjä hahmoja. Saatan alkaa parkumaan siitä että talossa on pieni sotku tai että lemmikkipapukaija huutaa.
Huvittavin itkkuunpillahtaminen on kun istuskelin penkillä jossa oli pyörät alla. Poikaystäväni antoi minulle vauhtia ja tönäisi jalallaan tuolin liikkeelle. Keksin siitä sitten itkun aihaeen ja aloin itkemään että "yks potkutti minut pois, byää.." Jotenkin kuvittelin kai silloin etten kelpaa hänelle tai jotain. Ollaan kyllä jälkeenpäin nauresikeltu tuota potkuttamista ja parkumista:)
N22

Olen runkannut ala-asteen luokkaretkellä huoneessa, jossa olivat kaikki luokkatoverini, opettaja ja muutama vanhempi. Parasta siinä oli se ettei kukaan edes huomannut

Tilanne repii minut kappaleiksi...

Asun avoliitossa ihmisen kanssa josta välitän paljon, mutta nyt kaikki on muuttunut. Olen rakastunut toiseen, jonka vuoksi olisin valmis jättämään kaiken mitä minulla nyt on ja aloittamaan puhtaalta pöydältä. Vaikka hän seurustelee myös, on seurustellut saman ihmisen kanssa jo vuosia, on hän tunnustanut rakastavansa minua.

Ongelma on se, että hän ei kuitenkaan halua luopua tai jättää sitä mitä hänellä on, koska hän uskoo sen aiheuttavan liikaa tuskaa ihmisillle hänen ympärillään. Eikä hän usko, että muut hyväksyisivät tai pystyisivät ymmärtämään hänen ratkaisuaan, jos hän valitsisi minut.

Haluaisin painostaa hänet luopumaan nykyisestään, mutta pelkään että jos painostan liikaa tai edes yhtään se kääntyy minua vastaan tai hän myöhemmin huomaa tehneensä virheen ja jättää minut. Haluaisin, että hän omasta tahdostaan valitsisi minut, mutta odotus, joka voi olla täysin turhaa, repii minut kappaleiksi...