TunnustustenLuola.fi

löin äskön naapurin mersusta lasin sisään koska naapurin mies on niin ylpeä mulkku joka vittuilee mulle haha kosto elää....

Olin suhteessa vielä tammikuun puoleen väliin, kunnes erosimme tyttöystäväni kanssa. Tämän jälkeen olen katunut sitä joka päivä! Mutta exäni ei tahdo palata yhteen. Seksielämämme (olen aika nymfo itse, exäni ei oikeen välitä) ei juuri sujunut mutta rakastan tätä naista joka tapauksessa! Muuten yhteiselomme oli yhtä unelmaa ja sen menettäminen on ollut kuin maailma olisi romahtanut jalkojeni alta!! Siis elän kyllä entiseen malliin, hengaan kavereiden kans ja teen mitä sattuu. Mutta eksäni pyörii silti aina mielessä! Se mitä tunnen, sitä ei voi kukaan ymmärtää!
Okei, erosimme yhteisymmärryksessä. Ei mitään ongelmia ollut muuta kuin aiemmin mainitsemani seksielämä. Silti exäni väittää ettei rakasta minua. Silti vältteli näkemistä ensimmäiset 2 viikkoa ja antoi syyksi ettei uskalla jottei tunteet herää. Sitten homma alkoi lipsua käsistä. Toitotin että olen ok eron kanssa, voidaanko nähdä. Nähtiin ja mä aina petyin kun sanoin tahtovani palata yhteen. Silti eksäni sanoo että se on yli. Olen udellut monilta että mitä he ajattelevat. Kukaan ei ole muuta uskaltanut sanoa ku että eivät usko sen olevan ohi tai sitten eivät tiedä. Sen tietää henkilö itse.
Nyt erosta on 3kk ja 2vko. Rakastan tätä naista edelleen aivan yli ymmärryksen! Se mitä meillä oli suhteessa oli jotain... Tiedän että tein virheitä. Olin liian passiivinen suhteen ulkopuolisten asioiden kanssa kuten muut kaverit jne. Mutta pyrin olemaan mahdollisimman mukava rakastamalleni naiselle. Emmä osaa selittää tätä tarkemmin. Mutta kaikkihan tahtovat olla parasta rakkaalleen! Siksi olenkin itseäni syyttänyt erosta. Jos saisin vielä toisen mahdollisuuden...olen varma että sitä suhdetta ei tapa mikään!
Tiedän vain että me joskus vielä palataan yhteen. Eksäni rakastaa mua edelleen, tahtoo vain vapaata tilaa nyt. Ymmärrän kyllä. Nyt vain on sellanen muutosten hetki elämissä. Uutta naista en tahdo tositarkoituksella. Seikkailla voin kyllä.

Tunnustukseni on siis että rakastan exääni aivan älyttömästi ja syytän erosta vain ja ainoastaan itseäni!! Ja kadun tätä varmasti joka ikinen päivä loppuelämäni ajan jollen saa häntä takaisin! ='(

Lisää:
- mun muisti on ajoittain aivan surkea ja tämä on johtanut välistä aika tylyihin tilanteisiin
- hankin joskus itselleni liikaa vastuuta ja joudun vetämään lupauksia pois
- pidän itseäni melko komeana ja mukavana ja tiedän että se nainen joka mut saa sormustettua, on yksi maailman onnellisimmista! sen sai eksäkin kokea, ei vaan itse ollut valmis ajattelemaan pidemmälle ja se osittain ajoi eroon.
- isä ottaa mua välistä aivoon. mulla on vaikeeta ja se ärsyttää mua tahallaan. tekis mieli nostaa se rinnuksista seinille ja sanoo että "elä v***uile mulle nyt!"
- en pidä väkivallasta, mutta välistä stressitaso nousee niin korkeaksi että on pakko purkaa paineita. en ole purkanut. koskaan en ole ketään lyönyt enkä muutenkaan pahoinpidellyt. mutta pieksän takuulla jos on syytä!
- olen melko herkkä mieheksi. leffassa herkkä kohta -> kyynel
- lähdin sivariin muka eettisin perustein. no mitä muuta mahista on ku lapussa muuta saa sanoakaa. itseasiassa lähdin kolarissa menneen selkäni takia. pelkäsin joutuvani rullatuoliin koska intin lääkäri sanoi niin. nykyään voin paljon paremmin ja lähden takas inttiin ku kerkeen.
- mua v****taa kaikki perseennuolijat eri asioissa. tahdotaan parempaan asemaan nii aletaan vihjaileen että wink wink, molen tehny sitä ja tätä, haistakaa v***u!
- lusmuan koulussa koska uskon tietäväni tarpeeksi kyseisistä aineista. mutta silti tiedän että en tiedä. olen kai vain laiska? (olen kyllä, tiedän)
- ärsyttää ku ihmiset ei kerro mikä niitä ärsyttää ja ketuttaa! esim. jos oon kaverilla nii ei uskalla sanoa että lähe kotia. haluaa olla rauhas. ihmisten pitää olla rehellisempiä, mä pidän siitä ominaisuudesta! onneks osaan ite lukee tilanteita ja tajuun esim lähtä kaverilta ku siltä vaikuttaa.
- ystävystyn kavereideni eksiin ja se saa mut välistä aikamoiseen välikäteen...joskus se ärsyttää mutta ei aina.

M -81

Olen kohta 22v ja vailla koulutusta. Olen läheisriippuvainen tai mikä lie onkaan ja juuri eronnut 4 seurustelun jälkeen. Pidin asiaa mukavana kun pääsin pois erittäin huonosta suhteesta, jota minulla ei ollut itselläni rohkautta katkaista. Nyt ahdistan vanhempani ja pari kaveria, jotka minulla ainoana enää on kun muut ovat muuttaneet pois. Nautin yksinolosta sillä minua ahdistaa olla tuntemattomassa tai suuressa joukossa, jolloin haluan äkkiä kotiin ja tuntuu kuin koti olisi ainoa oikea paikka olla, en halua poistua täältä. Luen sähköposteja ja kaikkia mahdollisia keskustelualueita että saisin aikani kulumaan.

Olen tunteellinen ihminen ja vaikka minun on joskus ahdistuessani tehnyt mieli tehdä itselleni pahaa ajatukset kaikkoavat hetkessä kun mietin että läheisistäni tuntuisi vielä pahemmalta kuin minusta kyseisellä hetkellä.

Hakisin itselleni seuraa "naista", jos en pelkäisi hänen suhtautuvan ynseästi siihen mitä olen saavuttanut elämässäni (en mitään).

Aina nukkumaan mennessä suunnittelen ja haaveilen hienoja asioita joita voisin saavuttaa, mutta en kuitenkaan tartu niihin. En halua mennä ammattikouluun istumaan itseäni 6 vuotta nuorempien kanssa vaikka haluaisinkin saada elämäni raiteelleen jotenkin.

Hyvä ihminen olen pohjimmiltani en vain pysty olemaan sitä mitä haluaisin sisimmässäni. Eikä tämäkään nyt kyllä helpottanut pätkääkään sillä olen tunnustanut asiat itselleni jo kauan sitten enkä siltikään saa asioille tehtyä mitään. En usko että olen ainoa, mutta henkilökohtaisesti tunnen pilanneeni elämäni totaalisesti joskin minulla on aikaa vielä korjata tilanne.

Olen hulluna raivosta, tulin kirjoittamaan idioottimaista tunnustusta siitä, kuinka pidän itseäni hyvänä muusikkona; käyn suomen huippuopettajalla; harjoittelen monta tuntia päivässä; lintsaan siksi lukiosta, mutta olen soittajana niin perseestä ettei ole toista nähty. Siirryn syksyllä iltalukioon jotta saisin harjoiteltua enemmän. Olen niin syvältä että viisainta olisi hakata soitin kirveellä palasiksi ja polttaa. Teksisin sen varmasti, mutta pankille on vielä tuhansia euroja lainaa jäljellä..

Ei jumankauta -Suomi hävisi Kanadalle ja minä itken kuin lapsi.. tappio kirvelee niin helvetin paljon. En muutama vuosi sitten edes seurannut koko MM-sarjaa, mutta nyt -isänmaallisuus on noussut huippuunsa mieleni syövereissä. Ihan kamalaa -äskeinen tappio tuntuu siltä, kun olisin menettänyt jotain suurempaa.. herranjestas.. eihän tämä voi olla niin kamalaa.. eihän...?

olen kokenut nyt tuskaa tämän takia. mieheni tekee pitkää päivää töissä ja olen muutaman kerran erehtynyt sänkyyn mieheni parhaan kaverin kanssa. se on tapahtunut kumpanakin kertani aivan suunnittelematta.

Ajattelen usein naisia 'sillä tavalla' vaikka olen itsekin nainen. Elän heterosuhteessa ja nautin seksistä kyllä mieheni kanssa. Silti usein silmäni kiinnittyvät seksikkäisiin naisiin, joita näen kaupungilla. Naissukupuoli vaan yksinkertaisesti on kauniimpi kuin miessukupuoli. Olen joskus ollut ihastunut naispuolisiin kavereihini. Silti koen haluavani seksiltä juuri 'munaa' eli miestä. En osaa kuvitella harrastavani seksiä naisen kanssa, vaikka ehkä sitä joskus haluaisinkin kokeilla. Se voisi ehkä olla yllättävän kiihottavaa oikean ihmisen kanssa. Vain poikaystäväni tietää minun ajattelevan joskus myös naisia. Olen 25-vuotias nainen.

Olen tainnut mennä naimisiin itselleni täysin sopimattoman miehen kanssa.

Jotenkin vain vuosien myötä tultiin siihen pisteeseen, että "alkoi olla aika" mennä vihille. Rakastan miestäni, mutta en usko, että meistä yhdessä on koskaan vanhemmiksi, asuntolainan ottajiksi tai mihinkään muuhunkaan peruskaavaan kuuluvaan. Ei toimi työnjako, päätöksenteko tai avoin keskustelu. Ja tuon kaiken minä juuri tahtoisin toimivan.

Miten minä tähän jamaan ajauduin? En kyllä kehtaa suvulle myöntää, että parin kuukauden aviossa olon jälkeen olisin jo täysin valmis vaihtamaan. Pakko vain jatkaa, edes muutama vuosi. Enpähän voi syyttää kuin itsäni.

- nainen 24v

Ostin äskettäin Windows XP:n ja tyhjensin koneeni kaikesta waresta. Käytän freewareja ja ostan pakolliset ohjelmat. Olen omistanut koneen n. 15 vuotta, olen ostanut tänä aikana ohjelmistoja noin 100 euron edestä. Nekin on kaikki olleet pelejä.

On ollu tapana warettaa jatkuvalla syötöllä, gigatolkulla kamaa kokoajan liikenteessä. Se loppu nyt, varastamista sekin on. Tuntuu hyvältä että on tällänen puhdas spotti muuten niin saastaisessa omatunnossa.

Olen koukussa Vauva-lehden online-palstaan, ja olen lähes paniikin partaalla nyt. Palsta on ollut kaatuneena useita tunteja. En tiedä mitä tekisin, kuljen vain huoneesta toiseen ja toivon että rakas palstani toimisi taas.

Nettiaddikti nainen, 31 v

Tekisi mieli viettää kiihkeä yö, ellei useampikin, entisen poikaystäväni kanssa. Pelkäänpä vain että se on mahdotonta. Hän jätti minut sen takia koska sai tietää että olin pettänyt häntä (suutelin toista) ja tämän takia hän halveksii minua suurimman osan ajasta kun/jos satumme keskustelemaan keskenämme. Häiritsee silti välillä, kun hän kertookin että välittää minusta vielä paljon ja tahtoisi myös pitää hauskaa kanssani. Harmittaa, mutta toisaalta tiedän että siitä ei varmaankaan seuraisi mitään hyvää loppujanlopuksi. Kai?
Helpottipas hieman.

Olen reilun vuoden aikana sekstaillut usean naispuolisen työkaverini kanssa. Kaksi naisista on yli kymmenen vuotta minua nuorempia tyttöjä. Minua pidetään töissä "kunnollisena poikana". Päätän aina että nyt saa riittää sikailu. Sitten jossain bailuissa joku kolleega tarjoutuu ja taas mentiin. En vain saa hillittyä itseäni. Aika monet tietävät osasta tapauksia. Kukaan tuskin tietää kaikista. Pelkään että maineeni menee lopullisesti.

Olen valehdellut tv-lupatarkastajalle, että minulla ei ole tv-korttia tietokoneessani.

olen aina se joka jää tyhjän päälle. ymmärrettävästi alkaa vituttaa ensimmäisen 20 vuoden jälkeen.

Olen korviani myöten rakastunut henkilöön, joka tahtoo minulta vain seksiä.
Minuun sattuu joka kerta kun hän lähtee, mutten silti voi lopettaa suhdettamme.
En tule koskaan saamaan muuta, mutta elän joka päivä toivossa, että hän joskus sanoisi minulle rakastavansa.

Säälittävää. Mutta totta.
-N18

Innostun omista ideoista ja odotan, että se, minkä omalla innostuksellani saan aloitettua, voin sitten delegoida muille ja kerätä hedelmät idean isänä.

Tykkään puhua ihmisten kanssa vain, jotta voisin päteä kohtalaisen laajalla turhuuden yleistiedollani. Aloitan yleensä keskustelu kumppanin tuntemasta asiasta, mutta vähän ajan päästä puhutaankin ihan muusta.

Olen ajoittain ylpeä em. asioista ja toisinaan ihmettelen tapumuksien perusteellisuutta hieman häpeillen.

Minulla on lukihäiriö ja ei kiinnosta pätkääkään panostaa kirjoittamani tekstin oikolukuun.

M24

lunttasin yläasteella lähes kaikisssa kokeissa, pääsin peruskoulusta ulos melkein ysipuolen keskiarvolla

minusta on hienoa antaa miehille se kuva, että olen kiinnostunut heistä. kun kyse on tositoimista, peräännyn

-olen varastanut paljon vanhemmiltani, kaupoista ja työpaikoiltani. en varastele enää paljoakaan, mutten kadu hetkeäkään
-pari vuotta sitten seurustelin jätkän kanssa vaan vaikuttaaksenii heterolta, nyt elän lesbosuhteessa. jätkä oli täysi kusipää ja seksi surkeaa.
-tiedän olevani älykäs ja haluan tuoda sitä tietyissä piireissä paljon julki. toisilta taas haluan salata asian, se saa minut tuntemaan itseni ulkopuoliseksi
-vihaan ihmisiä heidän ulkonäkönsä perusteella ja haluaisin tappaa jokaisen, joka pitää muovihelmiä kaulassa tai farkkujen lahkeita kengissä/sukissa

Pelkään hirveästi, etten pääse opiskelemaan yliopistoon tänäkään vuonna. Tämä on kolmas kevät kirjoitusten jälkeen kun yritän hakea.

Huolimatta siitä, että haluaisin päästä sisään enemmän kuin mitään muuta, en ole jaksanut lukea pääsykokeisiin lähellekään tarpeeksi.

Halveksin ammattikorkeakouluja, eikä ikinä haluaisi opiskella siellä. Minua ärsyttää, kun kaikilla tutuilla tuntuu olevan opiskelupaikka ja minä olen käyttänyt elämästäni pari vuotta hukkaan.

m21

Mieltäni turhauttaa tyttöystäväni. Näemme harvoin, ja silloin kun näemme, menee aika yleensä siihen, että yritän lepyttää häntä paremmalle tuulelle. Vain ja ainoastaan. Hän ei vain ymmärrä, että en todellakaan ole aikaisemmin voinut tavata useammin. Nyt minä olen koko kesän hänen käytettävissään, mutta tulen hyvin suurella todennäköisyydellä viettämään kesän häntä lepytellen, tai sitten puhtaassa ilmiriidassa.

Kaikenlisäksi olen niin saamaton, että voi jättääkään häntä noin vain, vaan tieten tahtoen väen vängällä haluan tehdä elämäni mahdollisen vaikeaksi. Siistiä.