Sillä aikaa kun paljon tuttuja ihmisiä on valmistunut ylioppilaiksi tai maistereiksi ja muuten vain saanut elämässään aikaan enemmän tai vähemmän hienoja saavutuksia, olen minä saanut aikaiseksi vain ei-mitään.
Olen kapinoinut, lusmuillut, juhlinut, hajoillut, irstaillut, tutkaillut maailmaa ja käyttänyt liutaa erilaisia huumausaineita siitä asti kun täytin 14.
Olen kokeillut neljää erilaista ammattikoulua, mutta en ole koskaan valmistunut miksikään. Minulla ei ole ehjää perhettä tai elossa olevia sukulaisia. Itsenäistyin jo viisitoistavuotiaana.
Olen minä töissäkin käynyt, mutta en silti ole se, joksi lapset haaveilevat tulevansa. Ahdistun aina, kun katson telkkarista kuvia ihanne-elämästä tai seuraan vierestä kun ihmiset pyrkivät sellaiseen.
Joidenkin mielestä olen yhteiskunnan pohjasakkaa, mutta omasta mielestäni minulla menee itseasiassa aika hyvin.
Omat mittasuhteeni ovat ilmeisesti aika vääristyneet?
Haaveilen puutarhanhoidosta ja perheestä.
nainen18