TunnustustenLuola.fi

Aloin seurustelemaan nykyisen poikaystäväni kanssa vajaa 6 vuotta sitten. Hänellä oli silloin vaikeuksia päästä sinnikkäästä / epätoivoisesta exästään eroon. Kyseinen exä lähetteli poikaystävälleni rakkauskirjeitä, viestejä, kortteja ja lahjoja, joissa vakuutteli ikuista rakkauttaan ja uskoi että poikaystäväni vielä jonakin päivänä jättäisi minut ja ottaisi exänsä takaisin...
Exä lähti puoleksi vuodeksi ulkomaille ja uskoin että vainoaminen loppuisi viimeinkin. Ei loppunut. Poikaystäväni postilaatikkoon satoi parikin kertaa viikossa milloin mitäkin repustuksia... Poitsuni joutui väliaikaisesti asumaan toisella paikkakunnalla viikot, joten minä hain hänen postinsa. Joka ikisen kirjeen ja kortin minkä käsiini sain, poltin saunan pesässä, enkä maininnut poikaystävälleni hänen exänsä raapustuksista sanallakaan.
Löysin myös kyseisen exän lähettämiä kirjeitä (jotkut vanhoja, jotkut tuoreempia) poikaystäväni kotoa, kaikki hävitin ja valokuvat myös. Kaatopaikalle kiikutin myös lahjat jotka exä oli poikaystävälleni ostanut.

Ilmeisesti kultani ei exänsä kirjeitä, kortteja, valokuvia tai lahjoja kaipaile, koska ei ole niiden katoamista näiden kuuden vuoden aikana huomannut.

Olen Riihimäkeläinen kohta 14 vuotias poika. Asun korvessa ja tulen bussilla kouluun.

Käyn täällä lukemassa tunnustuksia ja itse aina naureskelen niille. Nyt on vuoroni kertoa oma tunnustuksnei.

Joka ilta kun menen nukkumaan tunnen pyllyssäni suurta kutinaa.. Tämä kutina on jo vaivannut minua parisen vuotta.
Sain äsken vasta tietää että kyseinen kutina johtuu kihomadoista.

En uskalla mennä hakemaan lääkkeitä joten sen takia joka ilta tungen sormeni peräsuoleen ja tongin madot pihdeillä pois.

Se helpottaa ja saan nukutuksi.

Pvää.
Mua ei oikeastaan kiinnosta enää mikään muu erotiikka, paitsi homoporno. Luen ja kirjotan homoeroottisia novelleja, katson sellasia kuvia. Heti kun näen kaks hyvännäköstä miestä kävelemässä kaupungilla, kuvittelen ne yhteen... ja mä olen siis nainen, 20v.

Tää tuottaa ongelmia mun elämään, en ole ihastunut viiteen vuoteen kehenkään. Heteromiehet on aina joko tylsiä tai sairaita, eikä homomiehet kiinnosta mua eroottisesti... paitsi pareittain.

Mun miesmakunikin on muuttunu. En enää kestä isoja, lihaksikkaita, perinteisen komeita miehiä. Mitä tyttömäisemmältä mies näyttää sen parempi. Ja kropan pitää olla pieni ja siro, vaikka itte oonkin ylipainonen ällöke, jolla ei olis varaa olla näin nirso.

Takana on vasta yksi seksikumppani, ja sillä oli niin jättimäinen, että meinasin jälkeenpäin pyörtyä verenhukasta. Silti haluaisin löytää itselleni mukavan vakipanon, mutta kun miehet on niin vastenmielisiä. Enkä naisistakaan tykkää.

Vietän päivittäin väh. kaheksan tuntia koneella.

Oon mustasukkainen uusista yo-kavereistani, ja jos ne tekee jotain ilman mua, pelkään hirveästi, että jään taas kerran ulkopuoliseksi.

Aina kun olen jossain ihmismassassa, mun ympärille jää tyhjää tilaa, vaikka muut ois ihan puristuksissa. Mun viereen jää luennoilla aina tyhjä tuoli.

Mä vihaan yliopiston elitististä ajattelutapaa, sitä ollaan muka niin paljon älykkäämpiä kun muut, kun opiskellaan aloja, joilta ei irtoa työtä kirveelläkään.

Kuuntelen huonoa musiikkia, luen surkeaa kirjallisuutta ja rappeutan aivoni homopornolla sekä liialla syömisellä.

Että näin. Myöhemmin lisää.

Olen 16-vuotias nainen, ja häpeäkseni tunnustan että aion jättää tunnustuksen sillä olen ollut tunnustuksiin koukussa vaikka miten kauan.

Eksäni (tyttö) oli/on maailman ihanin ihminen, mutta olemme kumpikin aivan yhtä vapaan suhteen perään. Kumpikin tahtoo seksiä muidenkin kanssa, joten lopetimme suhteen "ystävinä" (lue: nussimme ketä haluamme, ja sitten kun harvoin näemme, niin myös toisiamme). Ja tämä järjestelyhän sopii minulle loistavasti. Ja hänelle.

Tuntuu vaan inhottavalta, sillä tämä eksäni oli minulle joskus ensimmäinen (ensirakkaus, ja vei vielä neitsyyteni), ihminen jota rakastamalla rakastin, ja nyt minulla on todella riittämätön olo. Ihan kuin kukaan ei tahtoisi mua muuhun kuin seksiin, vaikka en itsekään kykene pysyviin suhteisiin.

Minulla on myös raivostuttava tyyli leuhkia tälle tytölle nykyisilläni, olen hänen jälkeensä saanut pakkomielteen etsiä heti jotain uutta. Sain tänään parin miehen numerot, huomattavasti minua vanhempia, mutta kuitenkin. Tahtoisin "kokeilla" paremmin miestä, vaikka peniksessä on jotain todella ällöttävää. Ja lesboseksi on kauneinta maailmassa. Tunnen kuitenkin kai vetoa myös miehiin? En ole varma, mutta tahtoisin kokeilla.

Inhoan luokittelua ja nuorten genrejä.

Olen töissä erään teleoperaattorin asiakaspalvelussa. Surffailen netissä, irkkaan ja pelailen pelejä työaikana. Jos satn puhelimeen vastaamaan ja asiakas haluaa jopa tilauksen jättää, niin voi piru parkaa, sillä minähän en sitä jaksa alkaa järjestelmään syöttämään. Olkoot ilman laajakaistaansa. Ja sitä vielä ihmetellään miksi tilauksissa kestää niin kauan tai niitä ei tule lainkaan ;)

Olen vasta 13-vuotias tyttö, mutta olen rakastunut erääseen poikaan. Ajattelen häntä päivin ja öin, joskus itkenkin hänen takiaan. Tänään meillä oli liikunnan tunnilla tanssia, siis valssia ja sen semmoista. Tanssin tämän pojan kanssa ja nyt ajattelen häntä vielä useammin. Hän on samalla luokalla kanssani, ja jos hän puhuukin jonkun muun tytön kanssa, olen heti mustasukkainen. Jos poika hymyilee minulle tai tekee jotain muuta "ihanaa", olen koko päivän hyvällä tuulella. En tiedä miten voisin vihjata hänelle tunteistani, koska olen ikäväkseni melko varma, että hän pitää minua vain ja ainoastaan ystävänä, enkä siksi uskalla. Tiedän, että kuulostan varmaan vain teiniltä, jonka ihastuminen menee pian ohi, mutta ei. Olen rakastanut tätä poikaa jo yli vuoden. Minua pelottaa ajatuskin yläasteen loppumisesta, jolloin luultavasti joudun eroon tästä ihanasta pojasta, vaikka yläastetta onkin vielä melko kauan aikaa jäljellä. Taidanpa seurata häntä samaan kouluun... :(

Vihaan ex-tyttöystävääni yli kaiken. Vielä 6kk sitten olin umpirakastunut, mutta se meni ja pani kaveriani. Nykyään jopa hänen kasvonsa tai pelkän nimen mainitseminen saa minut voimaan pahoin. En ole puhun (sanonut sanaakaan) kyseisen tytön kanssa välirikon jälkeen. Tyttö haluaisi puhua "kuin aikuiset" ja sopia, minä en. Tyttö ihmettelee miksi en halua sopia, ilmeisesti hän ei edes tajua tehneensä mitään väärää.
Hauskinta tässä onkin se, että haluaisin rangaista exääni ja entistä kaveriani kunnolla. Ihan tappamiseksi en halua homman menevän, mutta alistamista ja fyysistä väkivaltaa janoan jatkuvasti. Olen fyysisesti kumpaakin huomattavasti vahvempi, eli tämä ei ole sen suhteenkaan poissuljettua. Olen myös älykäs ja oivaltava. Toisinaan analysoin uutisissa olevia murhia (sekä rikoksia) ja sitä, mitä voisi tehdä paremmin. Olen saanut koulutusta lähitaisteluun ja toisen vahingoittamiseen/tappamiseen. Tiedän myös miten ihmisen saa kärsimään helposti (kipupisteet, hermot...). Kiinnijääminen vain pelottaa. En halua heittää lupaavaa elämääni hukkaan vielä näin nuorena. Onneksi minulla on kontakteja ihmisiin, jotka hoitavat tuollaista myös rahasta. Ja raha ei ole minulle ongelma.

Olen 45-vuotias mies ja keskijohdossa naisvaltaisessa työpaikassa. Olen viimeisen viiden vuoden aikana nainut yli puolta nykyisistä työtovereistani, toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja mukaanluettuna. Pelkään koko ajan asian paljastumista, mutta en pysty muuttamaan tapojani. Nain eilen keskellä päivää toimitusjohtajan tytärtä, joka on kiireapulaisena.

Näitä nyt on taas muutama kertynyt.
Itkin, kun katsoin Linnanjuhlia. Minusta se vain on niin liikuttavaa, kun presidentti kättelee ihmisiä.
Vihaan kouluani, opettajat ovat perseestä, koska en saa opettajaa naituani kovin hyvää numeroa tokariin. Olen pudottanut pakolaisnaapurin postiluukusta lapun, jossa luki "Siperia opettaa". Ostin ystävän kanssa R-kioskilta arvat, ja kaveri pyysi minua raaputtamaan hänen omansa. Ensin raaputin omani, ei voittoa. Raaputettuani ystäväni arvan, huomasin, että siinä oli 100e voitto. Kaverini kysyi voitoista, ja sanoin hänelle että hän ei voittanut paskaakaan, mutta minä olin voittanut 100e. Kiertelen yleensä festareilla etsien helppoja panoja (Yleensä humaltuneita teinikanoja) ja nain heidät aivan puhki, kunnes lähden etsimään seuraavaa. Olen myös laittanut kaksi uroshamsteria samaan häkkiin, ja katsonut, kun ne tappavat toisensa.

Yleisövessoissa, joissa on vettäsäästävä pönttö, minun on aina pakko painaa isomman tipan kuvaa.

Minulla on salainen seksuaalifantasia, jota en koskaan voi toteuttaa, sillä olen hyvä, eettinen ja kunnollinen kansalainen ja kunnioitan toisten ihmisten koskemattomuutta, mutta silti tämä ajatus pyörii jatkuvasti päässäni.

Pidän alistumisesta. En kumipuvuista, steariinista, neuloista tms, vaan siitä, että joku hallitsee ja määräilee minua, käyttää ehkäpä kaulapantaa ja raippaakin käskyttämiseeni, mutta ei varsinaisesti rääkkää. En tahdo tämän kuitenkaan leviävän makuuhuoneen ulkopuoliseen elämään, sillä olen itsenäinen, voimakastahtoinen ja päättäväinen normaaleissa ihmissuhteissani. Tässä ei mielestäni ole vielä mitään kieroonkasvanutta tai hävettävää, mutta siihen liittyvässä toisessa perversiossani on.

Haluasin kiduttaa ja tappaa valtiattareni. Haluaisin "kostaa" hänelle siitä hyvästä, että he kuvittelevat voivansa vahingoittaa kehoani rangaistuksetta. Eikä minulle todellakaan riitä se, että pääsisin niskan päälle, sillä pelkkä fyysinen valta ja mahdollisuus satuttaa toista ei kilistä päässäni mitään kelloja. Tahtoisin nimenomaan silpoa heidät, kaivaa heidän sisuskalunsa esiin ja tappaa heidät vaikkapa silkkaan kipuun. Tiedän, että tämä on väärin, enkä koskaan voisi kuvitellakaan tekeväni tällaista oikeasti, mutta alitajuisenoloinen mielihalu olisi kova. Jos olisin esimerkiksi huumeissa, voisin jopa toteuttaa kieroutuneen fantasiani.

Uskon tämän perversioni johtuvan siitä, että pidän yksilöitä, joilla on halua muitten vahingoittamiseen tai komenteluun, yhteiskunnallisesti sairaina paskiaisina, jotka eivät nähtävästi itse edes myönnä olevansa kieroutuneita. Masokismissa en näe sinänsä mitään väärää: eihän se vahingoita ketään muuta.

Omituisinta tässä on siis se, että inhoan ja halveksun ihmisiä, joita rakastan ja voisin ilmeenkään värähtämättä kiduttaa heidät hengiltä. Olen siis nähtävästi yhtä sairas kusipää kuin hekin.

Kiitos, tämä helpotti.
Mies.

Luettuani täältä tunnustuksen siitä, mitä partiolaistoiminta oikeasti on (ryyppäämistä jne), tekee mieleni mennä palauttamaan ne kynttilät ja vaatimaan rahoja takaisin. En aio enää ikinä tukea kyseistä järjestöä, kun selkeästi ei ole mitään raikkaiden nuorten toimintaa. Ei sillä, ettenkö sitä olisi jo epäillytkin, mutta mukava kuulla kun joku sen tunnustaa. Oikeasti luulin, että se järjestö edes yrittäisi ylläpitää oikeanlaisia elämäntapoja. Samoten aion suhtautua varauksella urheiluseurojen yms varainkeräyksiin, ellen ole 100% varma, että sillä ei tueta nuorten alkoholisoitumista.

Olen 22 vee nainen.Minulla oli tänään ulkona viimevuoden mallistosta pusero ja sanoin frendilleni ett se on tänvuotinen..huh mikä moka!Käytän kotona ponnarin ja nutturan tyyppistä tukkasysteemiä,vaikka tiedän sen olevan tosi out.Kunpa frendit ei sais koskaan tietää.
Ostin kaupasta mikroaterian jossa oli punainen tarjoushintalappu.Pelkään että joku tuttu näki ja luulee että oon niinku joku köyhä.Mielestäni on parasta elämässä vaatteet eikä se sisin.Itse en koskaan ajattele että millainen joku on vaan katson vaan vaatteita ja sen perusteella valitsen sitten frendikseni.
Ai niin.Minulla on koivumelamiininen olohuoneen pöytä..siis apua..se on ihan out !

Eksäni vituttaa minua. Olen kai vielki kiinni hänessä mutta hän on nyt ulottumattomissani. Olotilani on masentava ja mieleni tekee tehdä jotain itsetuhoista. En saa ajatuksiani irti hänestä. Onneksi kauniiden naisten näkeminen livenä ja internetissä auttavat saamaan edes jotain jalansijaa ja valamaan minuun sitä vanhaa tuttua kovuutta ja voimaa jota omasin ennen tätä masentavaa laskukautta. Tiedän, että saan sata kertaa eksääni kauniimman uuden naisen, mutta miksi heidän kaikkien täytyy olla yksinkertaisesti aivottomia visanvingutuskoneita ?? Pelkään että heitin elämäni naisen (ei kuitenkaan ulkonäöltään) joskus kauan aikaa sitten vain sen takia että saisin näitä kauniita älykääpiöitä.. toivottavasti se älykäs kaunotar kuka sitten onkin löytyy vielä joskus, harmittaa vain että elämä hupenee hurjaa vauhtia vaikka olenkin vasta 22v. Ja kyllä, olin ehkä pinnallinen, toivottavasti en enää.

olen 23 vuotias ja vaihto-oppilaana ulkomailla. minulla on poikaystävä odottamassa suomessa ja tiedän hänen rakastavan minua suuresti. petän häntä jatkuvasti, useiden eri kumppaneiden kanssa. en välitä miehistä, mutta haluan vain pitää hauskaa ja harrastaa seksiä erilaisten kumppaneiden kanssa. kun palaan suomeen aion rauhoittua ja palata kumppanini rinnalle. aion myös teeskennellä, ettei mitään olisi tapahtunut. kukaan suomessa ei tiedä puuhistani, ei edes paras ystäväni. minua ei kaduta, enkä tunne minkäänlaista syyllisyyttä.

Kaikki luulevat minua kiltiksi ja nöyräksi ihmiseksi, mutta oikeasti tiedän ajattelevani pahaa kaikista. Tiedän myös olevani kaunis, vaikka en sano sitä ääneen. Olen tehnyt pahisjuttuja, joita kukaan ei minusta uskoisi. Olen oikea siveellisyyden huippu, varsinkin sukulaisteni silmissä. Minua hävettää elää kaksoiselämää, mutta toisaalta miten hyvä näyttelijä olenkaan voidessani näin helposti naruttaa ihmisiä lähelläni. Itseäni en kuitenkaan voi naruttaa, ja siksi häpeän toimintaani.

Olen totaalisen ihastunut erääseen miehenalkuun, mutta ongelman muodostaa hänen tyttöystävänsä jonka takia en voi tätä miestä tältä istumalta saada itselleni. Hätä ei kuitenkaan ole tämännäköinen, sillä aijon kiilata itseni suhteen väliin ja saada haluamani! paskat tytöstä, hän ei koskaan tule antamaan eikä hänessä muutenkaan ole persoonaa niinkuin minussa. Olen muutenkin joka suhteessa parempi tälle miehelle.

Minulla on seksisuhde itseäni 10 vuotta vanhemman naishierojan kanssa, olen hänen asiakkaansa ja maksan hieronnat hänelle luonnossa.
Usein myös itse hieronnat johtavat hyväilyn kautta seksiin. Käyn hänen luonaan kerran viikossa. Hänellä on mies ja 2 kouluikäistä lasta. Itse seurusten myös "onnellisesti".

M-22

minulla on 6 miestä tällähetkellä, näen heitä vuorotellen ja kaikki luulevat että olen luotettava kumppani.Mieheltä nro1 saan seksiä, nro2 asunnon, nro3 jutteluseuraa, nro4 taas jotain ja niin edelleen. Ihan hirveäähän tämä on, ei epäilystäkään.Olen hukannut itseni ja elän valheessa vailla omanarvontuntoa.Pakko kertoa miehille totuus ja kärsiä kaikki seuraukset. AUTS!

En pysty lopettaa flirttailemasta eräälle miehelle, joka on seurustellut jo varmaan vuoden. Tämä ei tunnu haittaavan miestä, sillä sieltä tulee samanhenkistä juttua takaisin (melkein joka ilta). Tiedän, että se on väärin hänen tyttöystäväänsä kohtaan ja tuntuu erittäin pahalta sillä hän on myös minun ystäväni. Tyttöystävä tuskin tietää että edes olen hänen poikaystävänsä kanssa suurimmissa tekemisissä. Pelottavaa. En halua miestä itselleni. Kiinnostaa niin kauan kun en voi saada.