TunnustustenLuola.fi

Paris Hiltonin Stars are blind on ielestäni aivan sairaan kiva biisi.

-nainen 21 v-

Waretan koulussa tietotekniikan tunnilla.

Kyllä v****taa. Voiko esimieheni (-nainen) työpaikalla olla oikeasti näin kykenemätön. Avunpyyntöjä tulee, joista on vaikea kieltäytyäkään. Kuitenkin esittämäni ideat hän kertoo sitten jatkuvasti ominaan ja kiillottaa näin omaa kilpeään. Jos huomautettavaa tulee, ei sitä voida esittää heti, vaan se pitää tuoda julki vasta muiden läsnäollessa ja mahdollisimman vihjailevaan sävyyn. Kiitosta ei juuri heru, ei ainakaan kasvotusten.

Kaiken huipuksi tältä vuoden minua vanhemmalta nahjukselta ei löydy sen paremmin ammatti- kuin esimiestaitoakaan. Luota siinä sitten sataprosenttisesti, että toiminnallamme on "yläpää" kunnossa.
Taidanpa irtisanoutua....

Onneksi pahaan oloon tuli sentään helpotusta saadessani illalla rakastella jumalaisen ihanan naisen kanssa, jolloin päivän ikävät asiat unohtuvat.

Olen ollut k***pää. Minulla ei ollut mitään oikeutta muuttua näin kylmäksi kaiken jälkeen. Olen pelkuri ja valitsin helpoimman tien, itselleni. Olet ollut hyvä ystävä. Anna anteeksi. -m

Varastin isäni lompakosta usean vuoden ajan rahaa. Sillä elin, koska olin tosi köyhä.

tunnen eläväni pirunkehää. rakastuin ja valheiden takia lähdin kuukausien tuskan jälkeen eri osaan maatamme. täällä törmäsin ihmiseen, joka oli edellisen kaksoisolento ulkonäöltään. luulin hänen ollevan luonteeltaan kuitenkin erilainen, olin väärässä. nyt lähdin jälleen jättäen taakseni nämä kaksi yhtenäistä kaksoisolentoa.

pelkään kolmatta mahdollisuutta. siitä päivästä lähtien kun tämän toisen kohtasin olen tuntenut suunnatonta pelkoa. sydämeni on hakannut kurkussa asti ja tunnen ahistuneisuuden tunteen hautaavan minut alleen. en tiedä mitä tekisin. kadotin värit.

Kerran kaverini tyttöystävä yritti itsemurhaa kotibileissä. Hän uhkaili viiltää itseään ranteeseen partakoneen terällä, tämä oli mielestäni huvittavaa, joten menin kaverini olohuoneeseen ja latasin haulikkoon patruunat. Kävelin vessaan jossa kaverini yritti puhua tyttöystäväänsä ympäri. Ojensin tytölle haulikon ja sanoin että ammu itteäs ennemmin päähän kun oot noin saatanan tyhmä ja ruma ämmä. Sain osakseni paheksuvia katseita mutta tilanne laukesi siihen olisin kuitenkin ennemmin toivonut, että haulikko olisi lauennut. Nykyään toimin ambulanssissa, muutama viikko takaperin yksi läski yritti itsemurhaa 12 kerroksesta. Saatiin hälytys joskus aamuyöstä, vitutti ihan saatanasti lähtee sille keikalle kun oli niin kylmäkin. Kun oltiin perillä niin siellähän se oli elämäänsä kyllästyneenä parvekkeen reunalla ja uhkaili hyppäämisellä. Kaveri siinä yritti kyllä parhaansa mä vain myhäilin viiksiini ja odotin koska se hyppäisi, kun kaveri sitten lähti opastamaan palokunnan yksikköä niin mä tokaisin sille et hyppää nyt jo saatana niin pääsee pois täältä, Tai voit sä tulla hissilläkin mun kanssa alas, mutta hyppäämällä pääsisit nopeampaa. Se jätkä katteli mua hetken ihan ihmeissään ja tuli kaiteen toiselle puolelle. Kavereilta sain kehuja, miten ihmeessä sä onnistuin ja jne... En ole kehdannut sanoa et yllytin sitä hyppäämään...

Olen 17- vuotias lukiolaispoika. Olen todella ihastunut 15 vuotiaaseen tyttöön, mutta en tiedä mitä asialle tekisin. Kun olin ysillä ja tämä tyttö oli seiskalla, hän sai minut tavallaan ihastumaan häneen, kun hän kaksoissiskonsa kanssa jatkuvasti katseli minua jotenkin flirttailevasti... Hän katselee minua yhä jos nään hänet kaupungilla ja se tekee minut iloseksi/onnelliseksi.

Ongelma vain on se, että pelkään toisten ihmisten suhtautumista tähän. Useat kaverini ovat edelleen sitä mieltä, että tyttöystävä ei saisi olla kuin korkeintaan vuoden nuorempi, jos sitäkään. Pelkään siis ystävyyssuhteiden kariutumista, jos ryhdyn tähän suhteeseen. Tiedän kyllä, että tämä koko hömpötys on täyttä sontaa ja parin vuoden päästä heitäkin kiinnostaa samat tytöt, mutta minkäs voit. Ehkä pitäisi vain yksinkertaisesti lopettaa muiden mielipiteistä välittäminen, kun se tekee elämän niin vaikeaksi!

Olen kuitenkin ottanut nyt yhteyttä kyseiseen tyttöön irc-gallerian välityksellä, sanomalla häntä nätiksi... toivottavasti tämä johtaa johonkin...

Antakaa pliis jotain neuvoja!

Olin tyttöystäväni kanssa ulkoiluttamassa koiraa ja joku tummaihoinen mies tuli tyttöystäväni takaa ja hönkäisi hänen korvaan: mitä beibe. Haukuin häntä vitun mutiaiseksi ja löin häntä. Hän olisi tullut päälleni mutta koira veti semmoiset pultit tapahtuneesta ettei hän uskaltanut.

Aluksi en potenut asiasta mitään syyllisyyttä, oikeastaan ylpeilin vain asialla. Minua on kuitenkin nyt myöhemmin alkanut asia vaivaamaan ja tunnen hirveää syyllisyyttä,en lyömisestä, vaan siitä että haukuin häntä.

Mielestäni ulkonäköön ja rotuun liittyvä henkinen väkivalta on säälittävintä eläinrääkkäyksen jälkeen mitä ihminen voi tehdä.

Olen maannut ennen ties kenen kanssa, myös parhaan ystäväni kanssa, monien kaverusten kanssa... Olen muuttanut tapani vuosi sitten ja seurustelen onnellisesti elämäni miehen kanssa, minuun suhtaudutaan edelleen kuin mihinkin narttuun....vaan eipä tuo ole ihme!

Kävin taas penkomassa naapureideni kellarikoppeja. Salliiksi sain taas pari untuvatakkia. Ne ovat pitkälti fetissini mukaisia. Ainakin toisen aion palauttaa, mutta sitä ennen nauttia sen polyesterisestä kankaasta. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun teen tätä, eikä ehkä viimeinenkään.

Ihastun aina niihin ihmisiin, jotka ihastuvat minuun tai niihin, joita ystäväni minulle ehdottelevat tyyliin "oisitte hyvä pari". Eli ihastun ihastumiseen, en ihmisiin. Tämä aiheuttaa nopean kyllästymisen, harmi.

Valehtelen jatkuvasti. Asian ei tarvitse olla mikään tärkeäkään, valehtelen silti. Valehtelen vaikka totuus olisi omalta kannaltani parempi. Olen vienyt valehtelun jopa niin pitkälle, että nykyään elän valehdellakseni. Olen aivan erilainen eri ihmisten seurassa, ja rakennan jokaisen uuden tuttavuuden kohdattuani itselleni uuden identiteetin, jota käytän vain ja ainoastaan kyseisen henkilön seurassa. Jos jokin alkaa mennä pieleen, valehtelen entistä enemmän. Hätätapauksessa olen myös jotunut muuttamaan, koska asiat alkoivatkin kääntyä minua vastaan. Samalla vaihdoin myös etunimeni ja kaikki puhelinnumeroni. Tunnustan tämän siksi, että joudun kohta taas muuttamaan ongelmani vuoksi, ja niin ollen aloitan taas puhtaalta pöydältä. Aion kuitenkin jatkaa valehtelua uudessa elämässäni, sillä olen oppinut niin paljon uutta ihmisten käsittelemisestä, että ehkä tällä kertaa saan täydellisen elämän eikä mikään mene pieleen.

Olen 20-vuotias nainen

Rakastan katsella itseäni sivuprofiilista ja surra kuinka iso pää minulla on suhteutettuna muuhun vartaloon.

Runkkaan 1-3 kertaa päivässä. Luen myös erotiikka-apajaa ja käyn monenlaisilla seksisivuilla ja foorumeilla. Kaverini ja pikkuveljeni pitävät minua perverssinä.
Nyt kun kaverini on ollut kylässä olen runkannut vain kerran vessassa.
- soitan haitarilla heawy-musiikkia

m 14

- Vihaan hautajaisia. Ne vähät hautajaiset joissa olen käynyt ovat olleet vittumaisia. Koko seremonia muistoaterioineen on teennäistä ja pitkäpiimäistä kiitosta ei millekään. Eniten vitutusta minulle on tuottanut siunaustilaisuus, jossa pappi lausuu koko saattoväen puolesta kiitosta jumalalle, että otti vainajan sielun pois maallisesta elämästä sinne suureen tuntemattomaan. Vihaan yleisestikin suurta ja toistaiseksi olematonta kristustamme ja sitä, että osa väestöstä uskoo siihen.
- Vihaan opettajaani. Koko sinä aikana jona hän on opettanut minua, on meillä ollut erimielisyyksiä. Kaksi pohdiskelupalaveriakin on järjestetty, mutta opettajani on mestari johdattamaan ikävät asiat pois itsestään. Hän voi puhua 45 min oppitunnista 40 min pelkkää pohdintaa ja loput 5 min menee itse asiaan. Hän esittää hyvästä ideasta sekä positiivisen, että negatiivisen mielipiteen. Jos minulle sanotaan se negatiivinen mielipide, niin se positiivinen mielipide on _tietenkin_ se oikea mielipide, negatiivinen mielipide on väärinkäsitys, tai kenties pelkkää kuvitelmaa hänen mukaansa. En ole ainoa, muut luokkalaiset pitävät hänestä yhtä vähän.

Olen järkyttävä irkki"playeri" ja se nakertaa minua suunnattomasti.

Tyttöystäväni perhe on uskossa. Hän väittää ettei itse ole, mutta en ole varma uskonko häntä. Kerron hänelle rakastavani häntä vaikka pidän vieläkin entisestä tyttöystävästäni, erosin hänestä noin 2v sitten. Nykyinen tyttöystäväni on läski, kerron kuitenkin lähes joka päivä hänelle kuinka hyvältä hän näyttää. Olen nykyiseni kanssa vain koska hän on rikas, pikku hiljaa olen ruvennut käyttämään hänen kilttiä luonnettaan hyväksi raha asioissa. Emme voi nähdä usein, mutta pidän sitä vain hyvänä asiana. Osaan näytellä täydellisesti rakastavaa ja huolehtivaa poikaystävää, vaikka suurimman osan yhdessä viettämästämme ajasta ole tylsistynyt , teeskentelen olevani tyttöystävälleni väsynyt.

M16

Tässä nyt tuli mieleen tunnustuksia lukiessani ja koulujen alun lähestyessä:

Olen luntannut useissa kokeissa jäämättä kiinni.
Ilman vakituista lunttilappua olisin varmasti saanut monia hylättyjä kokeista, koska minua ei vaan ole kiinnostanut pätkääkään lukea kuivaa tekstiä aiheesta joka ei kiinnosta.
Luin viimeeksi tosissani kokeisiin joskus ala-asteella.

ps. TE jotka valmistutte peruskoulusta, miettikää TARKKAAN miten ja minne haluatte lähteä jatkamaan opiskeluja.

18v.

Olen nyt jo noin kaksi vuotta uskotellut matikan opettajalleni että olen anorektikko. Pääsen paljon helpommalla tunneilla.