TunnustustenLuola.fi

oon 23v nainen. rakastan teinipoikia. teinipojat on maailman seksikkäimpiä! niil on asennetta ja hyvä kroppa! oman ikäiset ja vanhemmat miehet ällöttää.

Himoitsen edelleenkin ex-tyttööni.
Lopetimme seurustelun jo varmaan vuonna 2000,
mutta vieläkin masturboidessa ja muutenkin kelaan
häntä..
Luulen, että hänkin jollain tasolla ikävöi niitä aikoja, mutta asumme ihan eri puolella maata..
Silti suunnittelemme, jos näkisimme ja tekisimme yhdessä jonkin reissun. Hän seurustelee tahollaan, minä en tällä hetkellä. Tiedän ja niin tietää hänkin, mitä yhteisellä reissullamme tulisi käymään..rajua rakastelua!!
Vaikka mulla on ollut naisia vaikka kuinka paljon matkan varrella, tämä yksi vaan on ja pysyy mielessä..
Perkele!

Minua ärsyttää aivan armottomasti se, että ihmiset kävelevät vierekkäin tien reunassa jolloin autolla väistäminen on vaarallista ja usein vauhtikin on pudotettava lähelle nollaa. Erityisesti minua ärsyttää yläastelaiset hopparit ja teinitytöt jotka matelevat suurena ihmismuurina vieden kaiken tilan autoilta.

Saan suurta tyydytystä yrittäessani ajaa mahdollisimman läheltä heitä. Väistän vain niin paljon kuin yhtä ihmistä väistäisin ja usein peili on todella lähellä hipaista heitä. Vauhtiani en luonnollisesti pudota yhtään.

En tajua miksi he eivät ymmärrä että yli tonnin painosta autoa, jossa on vielä kattoa kannattelevat palkit näköesteenä, on paljon vaikeampi hallita kuin hopparin tai teinitytön 60kg ruumista.

Jos joskus osun johonkin heistä ja saan siitä sakkoa tai vastaavaa niin hakkaan kyseisen tyypin jälkeenpäin.

Menetin poikuuteni thai-huoralle 16-vuotiaana, johon rahat sain varastamalla. Olen myös varastanut parhaalta kaveriltani isohkon summan rahaa.

Aikanaan valittiin porukalla venäjän kieli yläasteella vain siksi, että tiedettiin, et päästään Leningraadiin dokaan...melko kova juttu oli yksikin VARMA känni tuolloin 80-luvulla.
Jäi sirkukset ym krapulassa näkemättä. Ei todellakaan kaduta.
Vesijohtovettä ei olisi saanut juoda. Kuka sitä krapulassa 15-kesäsenä muistaa. Ihana pyyhkiä ripulista persettä surkeassa hotellissa Izvestijan-kulmaan...silloin kadutti, nyt ihana muisto nuoruudesta.
Hotelli oli siihenaikaan melko uus, Pribaltiskaja tai joku vastaava. Hotellihuoneesta viskottiin ( ainakin 10. kerros) avaamattomia kaljatölkkejä alas...hyvin pläsähti. Kehno ku olis osunu jotakuta kuuppaan...kuka fysiikkaa osaa, voi laskea nopeuden ja iskun voiman. Heh!

Kaks vuotta silkkaa kärsimystä yhden HYVÄN kännin takia, ei menny peruskoulu hukkaan. Edelleenkin muistan vain jaš
ainoastaan lauseen "Kuinka kauniita kukkia"...ei harmainta aavistusta miten se kirjoitetaan mut lausutaan tyyliin "Kakiie krasiivie svettii !" Et siitä!

Puhun päivittäin itsekseni englantia. Onhan se hieman hassua, mutta tämän ansiosta osaan paljon luontevammin englantia kuin kaverini tai muut, jotka eivät harjoita kieltä.
Yleensä puhun asioista, jotka ovat jääneet vaivaamaan mieltäni. Näin pohdin asiat läpi, eivätkä ne enää vaivaa. Puhun niin kuin keskustelisin jonkun kanssa.

mulla on paha tapa pitää itteäni muita parempana..katson aina ylen muita ihmisiä etenkin rumia tai lihavia.
oon semmonen tyttö joka sais kenet haluis,mut mulla on tapana olla eka mukava joillekkin jätkille ja sitten nostaa niille nokkaa ku ne pyytää mua ulos..sitten mä viilennän suhteen ja nauran niille poijille,ku ne jää itkee mun perään.
N16

kaikki ystäväni ovat minua 5-10 kiloa laihempia. ennen olin häpeissäni sitä, mutta nykyään olen huomannut, että minä saan aina kaikki komeat ja hyvännäköiset miehet ja muut ystäväni jäävät rannalle ruikuttaan :)

tapasin ex-poikaystäväni meidän molempien ollessa seitsemännellä luokaalla. meillä oli jotai erikoist...lopulta exäni jätti mut sen kesän jälkeen.
emme koskaa saaneet purattua suhdettamme kunnolla...
jatkuvasti vedimme köyttä siitä etää ollako vaiko eikö olla yhessä...välillä en enää tuntenut vetoo kyseiseen jätkään,mutta annoin hänen ymmärtää niin...tämä lähetti vanhaan tapaan viestejä ja mä näytin niitä taas puolestani frendeilleni..meillä oli hauskaa kunnes satuin puhumaan asiasta jätkän parhaan frendin nenän edessä... sen jälkee me ei kyetty luottamaan toisiimme.
välillä meillä oli välit lopullisesti poikki...ja sitten jätkä taas otti yhteyttä..olisin halunnut hänet,mutta olosuhteet olivat toiset...mulla oli niin paljon harkkoja,että ei ollu aikaa muuhun.
nyt musta tuntuu et meille molemmille on jääny vähän nauha päälle,ku me ei vaa kumpikaa saada aikaa uutta suhetta.
mä olen jo melkein antanut periksi toisen ettimisessä...
oon vaa palavasti rakastunu siihen jätkään..niin kuin sekin muhun..mut me ei osata muuta kun satuttaa toisiamme...ollaa molemmat tosi tempperamenttisii...
mää tiiän et mä voisin saada melkei kenet haluaisin,mut en kummiskaa tunne minkänlaista halua ketään toista kohtaan...kaikki aina valittaa ku mä vaa haikailen sen perää..enkä huomaa muita.
niinhän sitä sanotaa..lapsuudenrakkautta rakastaa sokeasti...valitettavasti mä oon joutunut kokemaa sen...

mun vaimo kuoli kolarissa, en mahtanut mitään.. musta tuntuu pahalta koska riideltiin sen kanssa ennen lähtöä.. toivottavasti se mietti mua kuollessaan

Elän jonkinlaista kaksois elämää.
Olen kaikille tutuille ja kavereille vilkas, puhelias, hauska ym. mutta omille vanhemmilleni en puhu juuri mitään ja pitävät minua tosikkona ja sulkeutuneena.
en tiedä kumpi olen oikeasti.
Olen pannut tästä kaupungista monia naisia ja ärsyttää kun bileissä ym. on käynyt puolia siellä olevista muijista.
Ei haittaa minua yhtään.

Tykkään minua huomattavasti nuoremmista tytöistä en kuitenkaan katso olevani pedofiili. 23v

taidan olla mielisairas.
välillä kuulen musiikkia, jota kukaan muu ei kuule ja se kuulostaa hyvältä.

Olen jumittanut taas koneella kohta 3 tuntia saamatta yhtään mitään aikaiseksi. Näin käy erittäin usein.

painan 74.6 kg. aion laihtua kymmenen kiloa ennen kesää.
tykkään kaikesta muusta itsessäni, mutta en painostani.

Vuosia sitten ollessani töissä paikallisella internetpalvelujen tarjoajalla pudottelin tahallani modeemikäyttäjiä linjoilta satunnaisesti.

Koska tekniikka silloin katkoi itsestäänkin, kukaan ei osannut epäillä.

Kohtelin käyttäjiä muutenkin mielivaltaisesti.

Ei kaduta, tekisin edelleen samoin jos vain voisin.

Omistan keskimääräistä paremman auton, ahdistun jos kusipäät matelee edessäni. Toisaalta, jos minulla ei ole kiire, tai se muuten sattuu kiinnostamaan, hidastelen tahallani jos havaitsen jonkun takanani haluavan ajaa kovempaa.

Suurimman nautinnon saan jos joku luulee pääsevänsä perässäni nopeammin ruuhkassa etenemään, ja pääsen hidastamaan hänen menoaan motittamalla. Muutan nopeuttani tarpeen mukaan jottei motti häviä.

Saatan myös hidastella risteyksissä tarpeettomasti jos huomaan että jollain väistämisvelvollisella on kiire.

Mä vihaan mun poikaystävää. Se on niin vastenmielinen kusimulkku! Se valittaa joka asiasta ja luulee, että on maailman paras lautaileen.
Jos se on luvannu olla mun kanssa jonain päivänä ja soitaa, niin eihän se mulle soita vaan menee rinteeseen! Ja seuraavana päivänä se sanoo niin kuin se ei olis yhtään paha juttu: "Mä olinki eilen rintees. Oli hiukan kylmä."
Mä vihaan sitä niin paljon! Ja must tuntuu et se luulee et täst mein pikku-suhteest tulee joku vuosisadan rakkasutarina! Ei oo tulos! Koko ajan isken yhtä poikaa, mutta se vähän torjuu mua (ei koko ajan, koska se haluis ehkä olla mun kans), kun tietää että oon yhes *piip*:n kans. Ja mun mielest kaikki pojat ketä tunnen on vaan kivempii ku se!
Mut en kehtaa jättää sitä. Ku sit yks ihminen vihaa mua. Se ei kestäis mua nytkään jos ei pakko olis. Mun poikaystin paras kaveri.
Oon vasta 12 (aika nuori) ja pohdin suurta ongelmaa (itselleni).
Mä himoitten sitä ketä isken. Siis en silleen et ois päästävä panolle vaan siis et haluun alkaa sen kans ja silleen.
Toivottavasti sä *piip* (poikaysti) et eksy tänne. Ja jos eksyt ni toivon ettet tunnistas mua!
Vihaan nykyistä poikaystävääni 4-ever!!!!!!!!!

Minulla on todettu skitsofrenia. Äitini häpeää sitä eikä ole kertonut sitä koululle. Käyn normaalia lukiota.

Olen opettaja ammattikoulussa.
Himoitsen miespuolisia oppilaitani.

M32

Olen tehnyt aivan liian paljon töitä pienestä pitäen.
Minua ei kaduta etten lähtenyt yliopistoon opiskelemaan, vaikka olisin ehkä voinut päästä sisäänkin. Ystävistäni tulee humanistejä ja opettajia. Toisaalta pieni kipinä minussa haluaa vielä ehkä opiskella lisää. Olen kylläkin saanut mielestäni suhtŽkoht arvostetun firman pystyyn. Ja siihen liittyvät materialistiset asiat. Kauheinta kuitenkin siinä yrityksen perustamisen alussa oli se, että menetin todellisen sielunkumppanin. Olen edelleenkin sinkku mutta rakastan häntä vieläkin. Siispä haluan pyytää häneltä anteeksi. Anteeksi minun pitkät päivät ja yöt. Tarkoitin Sinulle vain parasta. Ironista että minulla olisi nyt mahdollisuus muihin naisiin mutta kun...mutta kun....ei ole semmoista kuin Sinä
Miksi ei voi päästä yli vaikka aikaa on kulunut jo 3 vuotta? Säälittävää eikö totta...