TunnustustenLuola.fi

olen rakastunut varattuun naiseen

Olen jo parin vuoden ajan pitänyt yllä suhdetta naapurin rouvan kanssa eikä oma puoliso tajua mitään.

Töiden jälkeen käyn suihkussa, sitä ennen en jaksa mennä kuselle, vaan lorotan suihkussa...ja hajun peitän suihkushamppoolla...

Olen käyttänyt nuuskaa ylä-asteen alusta lähtien ja luvannut lopettaa käytön ainakin 10 kertaa. Nyt yritän taas... toivotonta
-p86

Olin ajelemassa äitini autolla kotia kohti viidenkymmenen kilometrin päästä mökiltäni kun matkalla minulle iski aivan kauhea paskahätä. Minulla oli ollut edellisenä päivänä ripuli ja mahan vääntelehtimisestä pystyin päättelemään, että lisää oli varpusparvia tulossa. Matkalla ei ollut yhtään pysähdyspaikkaa ja ajattelin, että kestän kotiin asti. Paineen käydässä suolessa kovemmaksi ajattelin päästää pienin pierun, joka kuitenkin tuli pienen kakka määrän saattelemana. Ajattelin, että toivottavasti paskaa ei mennyt penkille asti muuten olisi hieman noloa mennä kotiin ja ruveta pesemään penkkiä. Matkalla muistin, että eihän vanhempani olleet kotona vaan he olivat tulossa sukuloimasta vasta seuravana päivänä. Ajattelin paineen käydessä tuskaiseksi, "ainahan isolla miehellä pitää olla vähän kakkaa housussa", joten annoin kaikkien tulla suoraan housuuni. Ripulia tulikin sitten oikein reilusti ja haju oli aivan kamala. Päästessäni koti pihaan näin vanhempieni toisen auton pihassa. Tajutessani, että vanhemmat on tulleet aikaisemmin kotiin hätäännyin ja laitoin vauhdissa pakin päälle jolloin hajoitin äitin peogeotista vaihdelaatikon. Siinä sitten oli pieni selittely kun isä tuli portille katsomaan miksi jätin auton sinne. Hävettää niin saakelisti tänäkin päivänä, että en kehtaa käydä kotona enää paskalla kun porukat kyselee onko ollut varpusparvia liikenteessä...

Olen kohta 28-vuotias mutta silti haluaisin rakennella Lego-palikoista jotain hienoa. Onneksi poikani on kohta sen ikäinen että voimme yhdessä leikkiä legoilla.

Joskus yläasteella tulin kavereitteni kanssa polkupyörillä kaupungista. Pysähdyimme rautatiesillan luo ja aloimme heittelemään kivillä pyörääni sillalta. Pyörä meni ihan paskaksi. Kotona valehtelin porukoille että kuorma-auto oli peruuttanut kaupan takapihalla pyöräni päälle. Sain uuden pyörän.

tapasin elämäni miehen internetissä. rakastuin ja muutin hänen luokseen ulkomaille. pian huomasin ettei hän ollutkaan ns. "luotu minua varten". kaikki mahdollinen meni nimittäin pieleen. palasin kotiin ja ryhdyin seuraamaan hänen meilinvaihtoaan muiden netti-naisten kanssa. hän oli nimittäin kertonut minulle sähköpostinsa salasanan. järkytyin kun huomasin miten paljon virtuaalisia naisystäviä hänellä oli ja että hän lähestyi heitä aina lähes sana sanalta samoin sanankääntein. hän lähetti samat runot kaikille jne. aloin seurata hänen suhteittensa etenemistä ja olin tietoinen hänen tulevista treffeistään. suunnittelin, että soitan hänen kännykkäänsä juuri kun treffit uuden tuttavuuden kanssa ovat alkaneet, ja täräytän esim. "olen raskaana" tms. suunnittelin myös uusiokäyttöä hänen meiliinsä tuleville pornoviesteille, niitähän olisi ollut kiva välittää eteenpäin näille naisille otsikolla "thinking of you" tms. harkitsin myös että otan suoraan yhteyttä naisiin kertomalla miehestä totuuden, esim. "hän haisee", ja sehän olisi oikeasti ollut suuri palvelus. sääliksi nimittäin käyvät nämä neidot eri puolilla maailmaa. olen yrittänyt päästä irti miehen sähköpostin seuraamisesta, ja ajoittain en enää muistele häntä. tiedän että tämä on ns. rikollista mutta se mitä hän teki minulle on vielä pahempaa. tuntuu, että tunnustaminen auttaa jo nyt.

Lauleskelen aamuisin kovaan ääneen suu ammollani tunnettuja yhteislauluja ajaessani yksin pitkin kehä kolmosta. Se on erittäin terapeuttista, mutta näyttää varmaan typerältä muiden mielestä.

En ole koskaan lauennut yhdynnän aikana enkä muutenkaan naisen toimesta. Olen saanut orgasmin vain runkkaamalla itse.

Minua iljettää ajatuskin toisen miehen suutelemisesta tai naimisesta, mutta minua ei haittaisi, jos mies panisi minua takaapäin. Parempi kuitenkin, jos sen tekisi nainen jollain apuvälineellä.

Pidän jim Morrisonia suurena nerona, taiteilijana ja runoilijana, vaikken ole edes lukenut hänen runojaan, enkä aina ymmärrä englanninkielisiä lyriikoita.

Opiskelen vain siksi, että en tiedä mitä haluaisin oikeasti tehdä. Yritän vain pitää opintotuen käynnissä keinolla millä hyvänsä, jotta opintolaina ei menisi maksuun enkä joutuisi töihin. Olen asiasta masentunut ja en jaksaisikaan juuri nyt tehdä kokopäivätyötä. Jos se vain olisi mahdollista, haluaisin ilman muuta opiskella tai mennä heti töihin ja elää normaalia elämää.

Vihaan pinnallisia kaverisuhteita, joissa soitetaan toiselle vain, kun tarvitaan jotain; oli se sitten olkapää tai joku palvelus. Koska ystävyyssuhteet kuitenkin alkavat yleensä näin, olen aika yksinäinen. Ajaudun usein "ystävyyssuhteisiin", joissa toinen osapuoli on ensin hyvin aktiivinen ja erittäin ystävällinen saadakseen minut puolelleen, jotta voisi myöhemmin manipuloida ja käyttää minua henkisesti hyväkseen. Kun sitten huomaan suhteen olevan menossa tuolle tolalle, joudun jättämään asian sikseen ja saan paskat niskaani, koska minä lopetan kaveruuden ja olen siis se pahantekijä. Ainoa hyvä puoli tässä on, että minulla on muutama oikeastikin todella hyvä ei-pinnallinen ystävyyssuhde.

Avopuolisoni lähti tammikuussa 2001 armeijaan vapaaehtoisena. En sulattanut asiaa kunnolla ikinä, mutta en kertonut asiaa hänelle. Se oli erittäin vaikeaa minulle.
Meillä oli erittäin antoisa seksisuhde, joka kesti koko seurustelusuhteemme ajan, aina seitsämänneltä luokalta asti. Otin siis armeijaan lähdön todella raskaasti, koska olin todella "viriili" ihminen.
Hommat pääsi niin pahaan pisteeseen ajan myötä, että etsin suhteita muualta, jopa naiseni ystäviltä. Ei onnistunut. Meidän perheellä oli narttu-seefferi, Lola nimeltään, asiallinen koira kaikin tavoin. Lapsiystävällinen.
Kerran erittäin heikkona hetkenä, juuri tyttöystävästäni erottua, otin koiramme alakerran portaikossa. Olen siitä asti inhonnut itseäni. Käyn terapiassa ja terapeuttini suositteli kertomaan asiasta esim. täällä internetissä.
Tässä tarinani, kiitos kun jaoitte sen kanssani.

-Tane

Aikani vongattuani pääsin puolitutun tytön sänkyyn.
Olin aika tavalla kiihottunut, koska olin häntä jo kauan ajatellut masturboidessa. Piehtaroimme siinä alastomina ja aloin juuri vedellä pitkiä työntöjä kun kuulimme että joku oli tulossa yläkertaan. Tyttö oli ilmeisesti luvatta
päästänyt minut huoneeseensa. Hän kehoitti minua pukeutumaan nopeasti ja puki itse myös. Minä sitten äkkiä vedin farkut jalkaan ja koska kiire oli niin alkkarit jäi pois. Kullini oli vielä jäykkänä kovasta panosta ja kun kiireessä vedin vetoketjun kiinni niin esinahka jäi vetoketjun väliin. Tytön äitihän sieltä tuli kahville pyytämään. Minä kiemurtelin tuskissani ja kerroin että äkillinen vatsakipu iski. Niin isäntäväki lähti sitten viemään minua terveyskeskukseen vatsakipuisena. Pääsin lääkärin vastaanotolle heti ja kerroin siellä mikä on vaivana, puudutuspiikki kulliin ja vetoketju auki ja kipu helpotti heti. Mutta kyllä hävetti ja alkkarit ovat vieläkin hakematta, ja tyttö naimatta loppuun saakka.

olen ollut ihastuneena jo kohta kaksi vuota erääseen tiinaan mutta en sitä ole uskaltanut hänelle sanoa... tai ylipäätäänsä sanoa mitään siitä hänelle.

Esitän opiskelevaa ja väitän yrittäväni toipua masennuksesta ja olevani melko normaali. Todellisuudessa en ole halunnut elää enää vuosiin. Toisaalta ei tee mieli tappaakaan itseään. Haluaisin myös jättää tyttöystävänni, joka on mukava mutta jota en rakasta, ja jättäytyä sosiaalipummiksi. En kuitenkaan kehtaa, koska en halua satuttaa häntä. En koskaa muutenkaan tee mitä haluan. Esimerkiksi opiskelen viidettä vuotta alalla, jota olen aina inhonnut. Aika typerää.

Itse olen päässyt elämässäni aika helpolla vaikka olen myös itsekkin yrittänyt. Uskon että minulla on ollut vain hyvä tuuri. Milloinkohan hyvä tuuri loppuu? Kostetaanko hyvä elämän alku huonolla lopulla?

En usko maailman hyvyyteen. Maailma on niin huono paikka elää että lupaan etten tee ikinä lapsia tähän maailmaan kärsimään. Kumpa muutkin tekisivät saman lupaukset eivätkä ikinä pettäisi lupaustaan. Lopulta ihmiskunta tuhoaa itsensä enkä halua että minun perilliseni ovat sitä näkemässä. Ihmiset ovat sanoinkuvaamattoman tyhmiä. Minulle maailma ei ole ollut paha.

Vihaan muista piittaamattomia ihmisiä. Vihaan ihmisiä jotka tunkevat metron ovella sisälle ennenkuin muut ovat ehtineet ulos, niinkuin metro lähtisi ilman heitä. Vihaan ihmisiä jotka tukkivat käytävät ja portaat. Vihaan 90% näkemistäni ihmisistä. En halua tuntea heitä. Olenko itse vihaamani välinpitämätön ihminen? En pidä työkavereistani erityisesti mutta tulen heidän kanssaan toimeen. Vihaan epäpäteviä ihmisiä. En halua tutustua taloyhtiön muihin asukkaisiin enkä ravintolassa känniläisiin.

Vihaan epäoikeudenmukaisuutta, nälänhätää, sotia, liikakansoitusta, itsekkyyttä, himoa, petosta, kieroutuneisuutta ja kieroutta. Vihaan ihmisiä jotka eivät pidä lupauksiaan.

Rakastan vaimoani, siskojani ja veljiäni, isääni ja äitiäni, kevään tuoksua, auringon nousua, auringon laskua, tyyntä järven pintaa, leskenlehtiä, solisevaa puroa, pääsiäisruohoa ja yhteisiä hetkiä ystävien kanssa. Rakastan jumalaa, ihmisten hyvää puolta, keskusteluja ja ymmärrystä.

Tajuan olevani pieni, lähes merkityksetön mies. Toimillani ei ole vaikutusta maailmaan.

Mies31

Olen vapaaehtoinen meripelastaja.

Rakastun liian helposti ja aina ihan vääriin ihmisiin esim. kavereihini. Harjoittelun tuloksena osaan kuitenkin peittää sen erittäin hyvin.

Elän näennäisesti onnellisessa avoliitossa. Suunnittelemme yhteisiä lapsia ja asuntovelkaa, mutta salaisesti olen yhä palavasti rakastunut entiseeni.