Olen 31-vuotias akateemisesti koulutettu nainen. Työskentelen itsenäisessä asiantuntija-asemassa julkisella sektorilla. Työyhteisössä olen arvostettu, työhöni kuuluu paljon edustamista ja neuvontaa.
Itse olen sitä mieltä, etten osaa oikein mitään. Tuntuu, että olen vain leikisti töissä, hämmästyn joka kerta kun saan palkkakuitin palkkapäivänä, koska olen varma jossain vaiheessa jääväni kiinni tietämättömyydestäni. Ihmettelen myös aikaansaannoksiani, joka kerta tuntuu siltä että olen saavuttanut jotain huijaamalla.
En koe olevani millään lailla iso, saati sitten aikuinen. Peilistä minua katsoo se sama teini-iän juuri ylittänyt pimu. Haluan käyttää napapaitoja, ottaa lävistyksiä ja lisää tatskoja. Kuuntelen heavya ja trashia. Vihaan tuulipukuja, iskelmää, farmariautoja ja kylpylälomia. Kiroilen ja käytän englanninkielistä slaniga puhuessani.