TunnustustenLuola.fi

Olen yli 30-vuotias atk-alan opiskelija korkeakoulussa. En ole koskaan suudellut naista, seurustellut saati sitten harrastanut seksiä. Olen totaalisen ujo. Opintoni ovat kestäneet yli 10 vuotta ja elämä on luisunut käsistä kokonaan. Pelaan erilaisia Internetissä olevia pelejä ympäri vuorokauden ja en poistu asunnostani kuin satunnaisesti. En ole myöskään siivonnut kahteen vuoteen. Alkoholia kuluu myös enemmän kuin laki sallii. Olen menossa kohti syvää rappiota.

Manipuloin ihmisiä jatkuvasti. Saatan valehdella täysin tyhjänpäiväisestä asiasta vain sen takia, että todistan itselleni pystyväni johdattelemaan heidät täysin minun suunnittelemalleni polulle. Tästä ei välttämättä ole minulle edes mitään hyötyä - edes välillistä. Joskus harvoin manipuloin ihmisiä siten, että asiat toimivat paremmin minun kantiltani, mutta yleensä teen tätä vain viihdyttääkseni itseäni. Saatan jatkaa juttua hyvinkin pitkälle ja lopulta käytän keksittyä todellisuutta oikean todellisuuden sijasta täysin huomaamattani. Voi olla että elämäni on sen verran tylsää, että väritän sitä tällaisella leikillä. Pidän liioitelluista tarinoista, koska ne ovat parempia silloin. Ärsyynnyn suunnattomasti kun joku tosikko alkaa korjailemaan jonkun hyvin värittämää tarinaa, mutta en kuitenkaan näytä ärsytystäni. Olen yliopistossa opiskeleva parikymppinen.

Viimejouluna kävin lenkillä tonttulakki päässä ja äidin punainen takki päällä. Kun (odotetusti) eräs auto meni ohi, koin helpotusta. Siinä autossa oli ihailemani tyttö, joka on kuitenkin niin nuori, etten tohdi hänen kanssaan aloittaa mitään... Tunsin että olin pelastanut molempien joulun.

Samana iltana kun nauroin jollekin asialle oikein kovasti, muuttui nauru itkuksi. Jouduin "pakenemaan" omaan huoneeseeni. Itkin siellä varmaan puoli tuntia.

6. luokkalaiseen ihastunut abiturientti.

Olin 18 kun huomasin, että postiluukustani oli tippunut kirje, joka sisälsi armeijan kutsunto lapun. Naureskelin jo tuolloin, koko instituution naurettavuutta, enkä missään nimessä sinne aikonut mennä. Tiesin kuitenkin, että rahaa on turha odottaa kun lukio päättyy(jos ei ole armeijaan menossa). Keksin että hei!, laitetaanpa kerralla kalliiksi armeijalle ja yhteiskunnalle! Otin kaksi kertaa lykkyä ja viimeisimmissä kutsunnoissa nauroin tikahtuakseni kutsuntolautakunnalle kertoessani että pidän heitä smurffeina enkä koskaan ollut armeijaan tulossakaan. Ilmeet oli näkemisen arvoisia. Sivarikaan ei toisaalta innostanut kun se nyt kuitenkin 13 kuukautta kestää. Silloin tajusin hakea masennuslääkkeitä lääkäriltä väärin perustein, jotta vapautus sivarista tulisi helposti. Sivarikeskuksessa olin tasan 6tuntia, jonka jälkeen kerroin lääkärintarkastuksessa olevani kunnon pillereiden popsija sen lisäksi että polttelen kannabista. Sain vapautuksen terveydellisistä syistä, kun armeijasta olisi tullut hullunpaperit.(Ps. Sivarikeskus vaikutti kyllä todella mukavalta paikalta, enkä epäile että siellä et viihtyisi!) Nauran kaikille byrokraateille/militaristeille tyytyväisenä päin naamaa kun löysin täydellisestä pikku systeemistämme aukon. Mielestäni armeija ei eroa leikkikouluista mitenkään muuten paitsi, että leikkikouluissa saa käyttää omia aivoja. Nyt tulen "imemään" veronmaksajien rahoja opiskeluitteni tukien kautta n. 4vuotta, jonka jälkeen muutan Norjaan töihin ja maksamaan sinne veroni. Tänne en penniäkään maksa, opiskeluitten alkamista odotellessa olen aktiivinen sosiaalipummi+myymälävaras, vaikka muutenkin toimeen tulisin. HAh-Hah!

Erosin kolme vuotta sitten, lapsia ei meillä ollut. Olen uudelleen naimisissa ja lapsikin on tulossa.

Ajattelen ex-vaimoani edelleen joka päivä. Aina kun menen nukkumaan ja useeta kertoja päivässä. Enkä edes rakasta häntä enää. Enkä halua tavata häntä enää koskaan.

Vuosi yksilöterapiaa ei auttanut.

Ajattelen häntä.

Käytän puolet työajastani netissä.

Osallistun säännöllisesti kymmeniin keskustelupalstoihin ja minulla on kuusi vakituista nimeä/nickiä sekä lukemattomia satunnaisia nickejä.

Provoilen ja trollaan, tarkoituksena ei ole jäädä kiinni, vaan saada keskustelua aikaan.

En ole rehellinen omissa mielipitessäni oikeastaan koskaan.
Itse asiassa minulla ei ole "omia" mielipiteitä lainkaan. En siis tiedä, mitä "oikeasti" ajattelen monista asioista.

Minulla on hyvä työ, vaimo ja lapsia. Olen normaali.
Pelkään olevani henkisesti sairas.

Olen jo 20-vuotias, enkä ole tehnyt päivääkään rehellistä työtä.

Tänäänkin on tarkoitus hakea kesäduunia, mutta arvatkaa vaan onnistaako. "Pitäisi olla työkokemusta" - mutta mistäs hankit, kun ei ole? Hävettää elää vanhempien/yhteiskunnan rahoilla...

olen koulussa käyttänyt luokkakaverin lyijyjä, olen uskotellut hommaavani omat lyijyt mutta mahdanko hommata,sama käyttää toisten lyijyjä

Himoitsen aina vain varattuja, vuoden tai muutaman itseäni vanhempia naisia. Olen 20 vuotias mies, yhä neitsyt, mutta pidän itseni ikäisiä naisia aivottomina lutkina.

Kaipaan yhä exääni, joka siis oli minua vuoden nuorempi :S. Kadun sitä että en koskaan maanut hänen kanssaan.

Tiedän olevani melko komea, mutta kuvittelen aina..siis aina naisten katsovan minua halveksivasti ja vihaavan minua. Olen sosiaalinen mutta oikeasti ujo. En osaa lähestyä naisia, enkä oikein vakavasti ole yrittänytkään.

Pyrin ensin hankkimaan työn + unelma kropan jotta pystyn tarjoamaan edes jotakin naisille, ehkä sitten voin aloittaa etsimisen tosissani.

Lainasin kerran tytölle johon olin ihastunut viivottimen jolla olen mittaillut penistäni. Yllättävän kiihottava kokemus.

Tässä useampi vuosi sitten olimme luokkamme kanssa käymässä eräässä uimahallissa jossa oli myös isohko höyrysauna jonka toisella sivulla olivat miesten ja toisella naisten istuinpaikat. Tietenkään en tiennyy saunan olevan yhteissauna ja kun tulin saunaan ovesta sisälle ja oli sen verran höyryistä ja hämärää (ja olen myös likinäköinen) että en erottanut juuri mitään ja lähdin tallustelemaan vasemmalle päin. Tietenkin siellä oli sitten puolet luokamme tytöistä istumassa pyyhe ympärilleen kiedottuna ja itse tietty oli ilkosillani. Eipä siinä muuten mitään, mutta alkoivat mokomat kiljua ja juoksivat pois. Tuli sitten mielenkiintoisia katseita kävellessäni miesten puolelle.

Tulin baarista eräänä kesäyönä ilman pillua (olen naimisissa) ja siitä vittuuntuneena kusin jonkun tuntemattoman ihmisen hienon, upouuden auton päälle niin, että kusta valui tuulilasin kautta moottoritilaan. Tämä tapahtui vilkkaastiliikennöidyn kadun varrella.

Petän aina kun mahdollista.

En halua tappaa inhoamiani avuttomia, nössöjä "puoli-ihmisiä". Haluan kiduttaa heitä mahdollisimman paljon tuskaa tuottavalla tavalla.

Olen työntänyt vaimoni dildon ilman kondomia perseeseeni vaikka olen luvannut olla tekemättä niin.

En voi eheyttää kovalevyjäni sillä kovot ovat niin täynnä animea, että eheytystä ei voi suorittaa.

Tunnustukseni on oikeastaan vain se, että oikeasti en tarkoita kiusata äitiäni tavalla, jota kuulemma harrastan.
Minä haluan, että äiti peruisi kaikki pahat sanansa ja sanoisi, etten ole oikeasti 'sellainen täysin ala-arvoinen elukka', jollaiseksi hän minua sisareni ja minun riitojen aikana nimittää.
Se motivoisi minua yrittämään taas.
Mutta mitäpä elukka ei toivoisi.

inhoan kaikkia konservatiiveja ja fasisteja ja oikeistolaisia. miten joku voi olla niin itsekäs ja lyhytnäköinen.
yritän olla laajakatseinen ja suvaitseva mutta en voi hyväksyä kaikkia epäreiluja ihmisiä joita maailmasta löytyy paljon

harrastan vakituisen kumppanini kanssa tosi harvoin seksiä. se harmittaa minua oikeasti, mutta en uskalla sanoa suoraan. olen kyllä vähän vihjaillut. aluksi meillä meni sängyssä tosi hyvin. olen tyttö

elämäni on täysin turhaa. en käy töissä enkä opiskele, enkä tee mitään järkevää tai kivaa kaikella ylimääräisellä vapaa-ajallani.
minulla on kiva kumppani mutta olen silti tylsistynyt, koska kaiket päivät olen yksin kotona.
olen luullut olevani hetero, mutta olen kiinnostunut yhdestä samaa sukupuolta olevasta ystävästäni.

Ajoin äsken liikenteessä kuin mielenvikainen. Kisailin toisen auton kanssa, vauhtia oli varmaan parhaillaan 180-190 kilometriä tunnissa. Lapsellista ja vaarallista touhua, mutta mikähän siinä on kun minulla toisinaan ratin takana kasvaa sarvet päähän? En voi sille mitään.

Olen miettinyt ajokortin palauttamista poliisille, koska en osaa ajaa ihmisiksi, mutta toisaalta en voi tehdä niin, sillä tarvitsen autoa mm. töissäni.

Pitäisi varmaan vaihtaa sellainen kulkine, jolla ei kertakaikkiaan voisi hurjastella. Tai sitten alkaa käymään auton kanssa jollain radalla missä voisi ajaa lujaa, liikenteeseen se ei sovi.

Kerroin joskus pienenä kaksi vuotta nuoremmalle kaverilleni, että joulupukkia ei ole olemassa. Hän uskoi 100% joulupukkiin. Hävettää vieläkin.

Ylä-asteella minulla oli noin kuukauden mittainen "kausi", jolloin nousin hylkiöstä kovikseksi. Tämä kaikki tapahtui yllättävän helposti, ja vahvisti käsitystäni siitä, miten typeriä ylä-asteikäiset ovatkaan.

Syy nousuuni oli se, että menin kaverini kanssa melkein joka päivä kauppaan reput selässä. Kaupassa sulloimme reput täyteen vaikka mitä, mutta erityisesti olutta ja siideriä. Lisäksi varastimme erilaisia tupakkatuotteita aivan kassan edestä. Henkilökohtainen ennätykseni on kahdeksan tupakka-askia yhdellä kertaa. Kun taskut ja reput olivat täynnä, ostimme lakun tai suklaapatukan. Hulluinta on, ettemme kertaakaan jääneet kiinni.

Varasteltuamme kaikkea ryyppäsimme, mässäilimme ja sauhuttelimme iltaisin, jopa keskellä viikkoa. Pari kertaa koulutoverimme näkivät meidät aivan kännissä vetämässä röökiä ja syömässä kiloittain karkkia. Sitten he kertoivat sen muille kavereilleen, ja meistä tuli kovia jätkiä, kunnes lopetimme touhumme ja tipuimme takaisin nörttien joukkoon parissa viikossa.