Minua ärsyttää ihan suunnattomasti, että ihmiset eivät erota sanoina romaania (kirja) romanista (kansa). Ja että kaikki aasialaiset, muka, yleisimpänä kohteena kiinalaiset ja japanilaiset, puhuvat "tsintsongtsang"-kieltä. Otan siis esimerkin.
Kiinaksi rakastan sinua: "Wo ai ni."
Japaniksi rakastan sinua "Watakushi wo anata wa aishimashu."
NÄETTEKÖ NYT!? IHAN _eri_ kielet! Japani on kyllä polveutunut kiinan kielestä, mutta kirjoitusasutkin ovat aivan erilaiset, ja sitä paitsi, tutkijat uskovat japanin olevan osa suomalais-ugrilaisia kieliä(japanin kielessä ei käytetä ollenkaan l-kirjainta, sen korvaavat t, d ja r, ja y lausutaan useimmiten j:nä.). Esimerkkinä tästä(suomi -> japani): soli=sorisori, nailon=nairon, pelikaani=perikan, seksi=sekkusu, bändi=bando, poju/"poikaseni"=booya, tanssija=dansaa, idea,ajatus=aidia, aikomus=aigan, jne.
Ja ärsyttää vallan suunnattomasti, kun ihmiset luulevat _kaikkien_ skinien olevan väkivaltaisia rasisteja. Ei, ei, ei. Skinhead-kulttuuri on lähtöisin Jamaicalta. Se oli alunperin musiikkipohjaista ja iloista. Tähän aikaan myös mustat saattoivat olla skinejä. 1970-luvulla tuli käännekohta, kun uusien skinheadien sukupolvi astui areenalle mukanaan Hitlerin aatteet(tästä saamme syyttää tasan yhtä solistia, joka sittemin kuoli, ja ikävä kyllä nimen ehdin unohtaa). Aidot skinit ovat antirasisteja, jotka kutsuvat rasisti-skinejä bonehead:eiksi, eli luupäiksi.
Opitteko, suomalaiset, ikinä?